L�hett�j�:��������������������������� [email protected] k�ytt�j�n Ville Komsi [[email protected]] puolesta

L�hetetty:��������������������������� 4. hein�kuuta 2014 15:34

Vastaanottaja:������������������� Valtiovarainministerio VM; [email protected]

Kopio:��������������������������������� Erkki Aalto 20255; Petri Jaarto 12153; antero.alku; Arto Salmela; Ville Komsi; Mansikka Ilona; Matti Visanti; Tarja Haili 20129; Kaija Santaholma

Aihe:����������������������������������� Lausunto metropolihallintolakia valmistelevan ty�ryhm�n v�liraportista

Liitteet:������������������������������� metropoliseura metropolihallinto 130527.docx

Valtiovarainministeri� on pyyt�nyt 4.7.2014 klo 16:00 menness� lausuntoja metropolilakia valmistelevan ty�ryhm�n v�liraportista.

Metropoliseura toteaa, ett� metropolihallintoa ja sen tarvetta koskien ei ole esitetty mit��n uutta, mik� muuttaisi sen, mit� Metropoliseura on lausunut asiassa jo 27.5.2013. Oheistamme t�m�n lausuntonamme asiassa (liite).

      Toteamme lis�ksi, ett� valtakunnallisella SoTe-uudistuksella ei ole vaikutusta eik� merkityst� metropolihallinnolle ja sen tarpeelle. SoTe-asiat eiv�t ole kuuluneet metropolihallinnolle suunniteltuihin teht�viin, eik� SoTe

-asioiden j�rjest�mistapa ratkaise tarpeita, joiden vuoksi metropolihallintoa on valmisteltu.

Korostamme my�s lausunnossamme esitt�m��mme siit�, ett� metropolihallinnon yhteydess� tulisi my�s puuttua metropolialueen kuntarakenteeseen jakamalla suurimmat kunnat demokratiavajeen korjaamiseksi.

Helsingiss� 4. hein�kuuta 2012

Metropoliseuran hallituksen puolesta

Antero Alku  [email protected],  0400-446841

      Vakuudeksi:

      Ville Komsi  [email protected],  041-5137331

      Arto Salmela  [email protected]

Erkki Aalto,  pj,  [email protected],   040-5648647

Petri Jaarto,  siht.   [email protected],  050-5970745

      ovat kes�loman takia tavoittamattomissa mutta voivat vahvistaa asian.

Liitteen sis�lt� on luettavissa my�s viestikent�ss� (t�st� eteenp�in):

Saate 3.6.2013

Metropoliseuran varsinainen pyrkimys on edist�� keskustelua kaupunkimaisen ymp�rist�n laadusta, sen muutospaineista ja tulevaisuudesta, sen ja maaseutumaisen ymp�rist�n kohtaamisesta ja lomittumisesta
sek� tuon suuremman kokonaisuuden teknisest�, kulttuurisesta ja taloudellisesta toimivuudesta.

K�yt�nn�ss� t�m� merkitsee ajatustenvaihtoa mm. maank�ytt��n, asumiseen, liikenteeseen ja palveluverkkoon liittyvist� kysymyksist�. Joskus t�m� saattaa vaatia jopa selvent�v�� keskustelua hyv�� el�m��, valinnanvapautta, tasa-arvoisuutta ja vastuullisuutta koskevista kysymyksist�.

Helsingin seudun, laajasti ymm�rretyn metropolialueen tai Uudenmaan maakunnan itsehallintorakenteesta
on keskusteltu alkuvuoden aikana vilkkaasti.

Mit� tekemist� sill� on kaiken tuon muun kanssa? Enemm�n kuin �kki� n�ytt��. Jos p��tt�j�t saavat valtuutensa p��tett�v��n asiaan n�hden liian laajalta tai liian suppealta joukolta ihmisi�, tulos on tyhm� tai ep�reilu, ik�vimmill��n molempia. Helsingin seudun paikallishallinnossa t�m� on n�kynyt yli puoli vuosisataa. Seudun kunnat -- jotka kaikki nyky��n sanovat itse��n kaupungeiksi -- ovat kasvaneet yhteen. Ne ovat k�yt�nn�ss� yht� ja samaa ty�ss�k�ynti-, asuntomarkkina- ja asiointialuetta. Silti hy�tyminen naapureiden kustannuksella on kaiken aikaa ollut merkitt�v�mpi n�k�kohta kunnallisessa p��t�ksenteossa kuin kokonaisuuden toimivuus, viihtyisyys jne.

On asioita, joissa yhteisty� sujuu hyvin. On toisia, joissa ei suju. Viimeksi mainittuihin kuuluvat asuntopolitiikka sek� maank�yt�n suuret ratkaisut. Juuri n�ill� on merkityst� hyvin pitk�lle tulevaisuuteen.

Maanomistus ja yksityiset taloudelliset pyyteet ovat sanelleet suuria ratkaisuja. Samoin sellaiset "julkiset" edut, jotka ovat etuja vain yhden kunnan kannalta. N�in on tapahtunut, koska vahvaa seudun yhteist� tahtoa ei ole. Asialla on hullunkurinen k��nt�puolensa: kolme j�ttikuntaa yritt�� toteuttaa paikallis-itsehallintoa sadoilletuhansille asukkaille yhdell� ainoalla valtuustolla kukin. Tulokset n�emme luonnossa ja ostarilla.

Kaikki voisi olla huonomminkin, mutta my�s paremmin. Hyv�� ymp�rist�� syntyy yht��ll�. Jokin nurkka voi kokonaan unohtua toisaalla.

Viime vuosina keskustelu seudun hallinnosta on muuttunut kaiken aikaa kiivaammaksi, ja mukana on ollut my�s vakavaa s�vy�. Valitettavasti vaikuttaa silt�, ett� mukana on yh� my�s kiertely� ja kysymysten v�ist�mist�. Viimeisimm�n puheenvuorokierroksen muodostavat seudun kunnilta pyydetyt ja viimeist��n 22.5.13 annetut lausunnot, jotka puolestaan ovat vastauksia "metropolialueen esiselvitykseen".

T�m� on vastaus sek� selvitykseen ett� lausuntoihin.

METROPOLISEURA ry

Lausunto ja kannanotto metropolialueen hallinnosta

27.5.2013

"Kuntien kanta"

Metropoliseuran mielest� Helsingin seudun kuntap��tt�jien erimielisyys on ymm�rrett�v��, ja lausuntojen kokonaiskuva vastasi odotuksia. On ymm�rrett�v��, ett� kunnat, jotka uskovat hy�tyv�ns� ns. kerman kuorimisesta eli v�est�n eriytymisest� vauraiden kuntien hyviin ja k�yhien kuntien heikkoihin veronmaksajiin, yritt�v�t varjella oletettua etuaan ja torjua siihen kohdistuvat muutokset.

Edell� sanotun ohella on todettava, ett� kuntien viralliset lausunnot eiv�t v�ltt�m�tt� heijasta harhattomasti seudun nykyisten ja tulevien asukkaiden mielipiteit�. Sit� paitsi niin asukkaiden kuin p��tt�jienkin mielipiteet saattavat muuttua k�ytett�viss� olevan tiedon, k�yt�v�n keskustelun sek� syntyvien ja vaihtuvien mielikuvien mukana.

Laaja koko seutua koskeva mielipiteiden kartoitus, johon p��tt�jien ja viranomaisten ohella, n�ist� riippumattomina, osallistuisi yliopiston (tai vaikka useamman) tutkijoita, olisi ehdottomasti tarpeen.
Gallup-henkiset kyll�-vai-ei-kysymykset raapivat vain pintaa. Sen tutkiminen, mihin mielipiteet eri vastaajilla perustuvat ja kuinka vakaita ne ovat, olisi itsess��n merkitt�v� ja kansanvallan kannalta olennainen hanke. Sellaista tutkimusta voidaan nimitt�� osallistavaksi ja voimaannuttavaksi.

Seutuhallinto

Metropoliseuran mielest� kuntien t�h�nastinen vapaaehtoinen yhteisty� on osoittautunut riitt�m�tt�m�ksi. T�st� syyst� Helsingin seudun yhteisi� asioita koskeva valmistelu ja p��t�ksenteko on koottava selv�sti vahvaksi yhteishallinnoksi, jonka p��tt�v� elin on suorilla vaaleilla ilman vaalipiirej� valittava seutu-, metropoli- tai maakuntavaltuusto.

J�ljemp�n� k�ytet��n yksinkertaisuuden vuoksi sanaa "seutu", kun tarkoitetaan kyseess� olevan seudullisen itsehallinnon kattamaa aluetta. Seutuhallinto voidaan perustaa koskemaan ajateltua
13�14 nykyisen kunnan aluetta, mutta sen laajentamista koko Uuttamaata k�sitt�v�ksi on syyt� my�hemmin vakavasti harkita. T�st� syyst� jo hallinnon perustamisvaiheessa on otettava huomioon,
ett� seutu ja sen hallinto voivat tulevaisuudessa laajentua.

Yksitt�iset, seudun ulkopuolelle j��v�t kunnat voivat tarpeen ja edellytysten mukaan sopia seutuhallinnon kanssa yhteisty�st� toimialoittain � esimerkiksi joukkoliikenteen tai jonkin yhdyskuntahuollon lohkon osalta.

Seutuhallinto laatii ja hyv�ksyy koko aluetta koskevan yleissuunnitelman (seutukaavan, tai mill� nimell� sit� kutsutaankin) sek� j�senkuntien yleispiirteist� maank�ytt��, asuntopolitiikkaa ja liikennett�
(ns. MAL-asiat) koskevan toteuttamisohjelman. Toteuttamisohjelma velvoittaa kunnat sek� laatimaan yksityiskohtaisempia asemakaavoja sovitussa aikataulussa ett� huolehtimaan muista seutukaavan edellytt�mist� toimista. Valtakunnalliset alueiden k�yt�n tavoitteet ohjaavat seutukaavan valmistelua. Lis�ksi ymp�rist�ministeri� on mukana toteuttamisohjelman laadinnassa.

Metropolihallinto hoitaa seudun yhteiset elinkeinopolitiikkaan, ty�voima-asioihin, ammattikoulutukseen, maahanmuuttopalveluihin sek� segregaation torjuntaan liittyv�t teht�v�t. Segregaatio tarkoittaa ihmisryhmien eriarvoisuutta luovaa ja k�rjist�v�� asuinalueiden eriytymist�. Sen hyv�ksyminen on seuran mielest� sek� suomalaisten perusarvojen vastaista ett� ajan mittaan yhteiskunnalle eritt�in ep�edullista.

Yll� mainitussa toteuttamisohjelmassa p��tet��n asuntoalueiden, vesihuollon sek� seudullisten v�ylien suunnittelun ja toteuttamisen aikataulusta ja rahoituksesta. Samalla kunta sitoutuu katujen, viheralueiden ja puistojen rakentamiseen. Valtio on toteuttamisohjelman yksi osapuoli. Toteuttamisohjelmaa tarkistetaan vaalikausittain. T�t� kaikkea my�s selvitysryhm� on ymm�rt��ksemme suosituksessaan tarkoittanut.

L�hikansanvalta

Metropoliseuran mielest� k�ydyn keskustelun suurin harha on ollut keskittyminen pelk�st��n oletettuihin suuruuden etuihin. Vaikka koko seutuun vaikuttavat p��t�kset onkin t�rke�t� tehd� keskitetysti ja nykyist� l�pin�kyv�mm�ll� tavalla, v�hint��n yht� t�rke�t� on voida p��tt�� l�hiymp�rist�� koskevista asioista kohtuullisen kokoisissa "perustason" kuntayksik�iss�.

"Metropolialueen esiselvityksen" laatijoiden mukaan "mahdollisissa jatkoselvityksiss� tulee kiinnitt�� erityishuomiota l�hidemokratiaan". Toistaiseksi l�hidemokratiasta ei tuon kaltaisten mainintojen lis�ksi juuri muuta ole sanottukaan. Ep�suorasti, v�h�isill� sanank��nteill� se on rajattu tarkoittamaan asukkaiden mahdollisuutta mielipiteiden ja ehdotusten esitt�miseen sek� mahdollisuutta l�hinn� t�t� kautta osallistua alueiden ja hankkeiden suunnitteluun, palveluiden j�rjest�miseen jne.

Liian suurten kuntien ongelmaan ei ole tartuttu. On sivuutettu se ilmeinen seikka, ett� suurimmissa kunnissa varsinaiset luottamushenkil�t usein eiv�t kertakaikkiaan kykene paneutumaan p��tett�viin asioihin kyllin huolellisesti niiden inhimillisesti katsottuna liian suuren m��r�n vuoksi.

Metropoliseuran mielest� on t�rke�t�, ett� l�hikansanvalta-k�sitteen kaksi eri merkityst� n�hd��n. On t�rke�t� tarjota ja sallia monenlaisia tapoja, joilla itse kukin voi osallistua erilaisten ideoiden kehitt�miseen ja toteuttamiseen. My�s seutuhallinto voi osaltaan edist�� t�t�. Todelliseen l�hikansanvaltaan kuuluu kuitenkin my�s mahdollisuus vaihtaa arkiel�m��mme vaikuttavia p��t�ksentekij�it�. Ylh��lt� tarjottu mahdollisuus puhutella et�isi� p��tt�ji� tai heid�n edustajiaan ei riit�.

Kaksi tasoa: seutu ja l�hipit�j�t

Kun koko seudulla asukkaiden kosketus seutumittakaavan asioista p��tt�viin tahoihin on satunnainen, v�h�inen ja v�lillinen, seudun suurimmissa kunnissa tilanne on sama my�s kunnan sis�ll� � l�hiymp�rist�n asioista p��tet��n kovin ylh��ll�. T�t� asiaa kuntayksik�iden koon kasvattaminen ei mill��n tavalla auta, p�invastoin.

On valitettavan tavallista, ett� pohditaan vain yht� ongelmaa kerrallaan. N�in on t�ss�kin tapahtunut.
Ei ole huomattu, ett� juuri seutuhallinto luo mahdollisuuden my�s aidolle l�hikansanvallalle.

Metropoliseuran mielest� luonnollinen ja viisas malli Helsingin seudulle on kaksitasoinen itsehallinto, jossa seutuhallinto vastaa suurista, koko aluetta koskevista asioista ja l�hikunnat (esimerkiksi "pit�j�t") paikallisemmista teht�vist�, joita ovat asemakaavat, l�hikoulut ja p�iv�kodit, l�himittakaavan sosiaali- ja terveystoimi, paikallinen kulttuurity�, paikallisten nuoriso- ja urheilutoiminnan tukeminen jne.

Ylisuurten tai muulla tavoin ep�tarkoituksenmukaisten kuntien jakamista niiden p��tt�j�t yleens� kavahtavat. Harvoin syntyy vakavaa keskustelua edes hankalien rajojen pienist� tarkistuksista.
T�m� voidaan ymm�rt�� yht��lt� tavanomaisena muutosvastarintana ja toisaalta oman vakiintuneen ��nest�j�kunnan yll�pit�misen�. N�m� ovat inhimillisi� n�k�kohtia, mutta luontevien itsehallintoyhteis�jen rakentumista ei niiden takia kuitenkaan pit�isi est��.

Metropoliseuran mielest� ainakin nykyiset j�ttikunnat Helsinki, Espoo ja Vantaa on jaettava pienemmiksi l�hikunniksi. Paras l�hikuntakoko talouden, toimintojen, kansanvallan ja valvontavastuun kannalta on seuran mielest� ja my�s yhdyskuntatutkijoiden yleisen k�sityksen mukaan 30 000 - 40 000 asukasta. Asukasm��r�n ohella on syyt� rajata l�hikuntien alueet siten, ett� ne hahmottuvat helposti ja ett� kukin l�hikunta muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden. T�m� tarkoittaa p��s��nt�isesti kaupallisen ja julkisen palvelutihentym�n vaikutusaluetta.
Hyvin tiiviisti rakennetuilla alueilla l�hikunnan j�rkev� asukasm��r� on suurempi kuin harvaan rakennetuilla.

Koska seutu todenn�k�isesti kasvaa ja "el��" jatkossakin, l�hikuntajakoa tulee my�s voida muuttaa. Aluejako on voitava ottaa tarkasteltavaksi valmisteltaessa p��t�ksi� merkitt�vist� uusista asuntoalueista ja niiden keskuksista tai merkitt�v�st� t�ydennysrakentamisest�.

Metropoliseuran mielest� seudun verotus tulee j�rjest�� siten, ett� seutuhallinto jakaa m��r�osan verotuloista l�hikunnille ennalta m��r�tyll� tavalla, esimerkiksi asukasluvun mukaan. Erityistoimintojen alueet (yhdyskuntahuolto, satamat, merkitt�v�t virkistysalueet) voidaan rajata suoraan seutuhallinnon alaisiksi tuottoineen ja vastuineen. L�hikuntien ja seutuhallinnon v�liss� ei tarvita muuta hallinnon tasoa.

Sek� seudulla ett� l�hikunnilla on omat suoralla vaalilla valittavat valtuustonsa. Seutuvaltuusto valitaan ilman vaalipiirijakoa. T�m� tarkoittaa, ett� hajallaan asuvatkin ryhm�t saattavat saada edustajansa valituiksi, ja my�s ett� kukin ehdokas voi ker�t� ��nens� koko seudulta. Seuran k�sityksen mukaan mit��n muuta tapaa luoda "seudullista tahtoa ja n�kemyst�" ei ole. L�hikunnille taas on annettava kohtuullinen mahdollisuus pit�� oman alueensa ja omien asukkaidensa puolta. N�in pyrit��n kohtuulliseen sovitteluun paikallisten ja seudullisten n�k�kohtien v�lill�. Toimivaltariidat ratkaisee tarvittaessa lain nojalla hallinto-oikeus.

Seutu- ja l�hikuntavaalit voidaan pit�� yht� aikaa. Asettuminen ehdolle molempiin valtuustoihin voidaan sallia, mutta saman henkil�n j�senyys molemmissa ei ole j�rkev�� eik� suotavaa.
Helpoin menettely on t�m�: ehdokkaan mahdollisesti saama seutuvaltuustopaikka on ensisijainen, ja h�nen mahdollisesti my�s saamansa l�hivaltuustopaikka siirtyy t�ll�in saman listan seuraavaksi eniten ��ni� saaneelle.

Muutoksissa ja my�s l�hikuntajaon muutoksissa on aina hankaluuksia. Pienet hankaluudet eiv�t kuitenkaan saa est�� suurempien ongelmien ja haasteiden n�kemist�. Muutoksia ei tarvitse toteuttaa y�n yli, kunhan suunta on selvill� ja vastuukysymykset selvitetty. Mist��n toimivasta yhteisty�muodosta ei tarvitse luopua.

Kielisuhteet ja kaksikielisyys

Metropoliseuran mielest� seutuhallinnon on oltava kaksikielinen, mutta l�hikuntien yksi- tai kaksikielisyys tulee m��r�t� samoin periaattein kuin peruskuntien kohdalla nyky��n. Paikallisten kielisuhteiden voimakasta muuttamista on v�ltett�v�, muutenkin kuin virallisesti.

Sek� seutu- ett� l�hikuntatasolla on p��s��nt�isesti pyritt�v� joustavilla j�rjestelyill� ohjaamaan ruotsinkieliset henkil�t ruotsin- tai kaksikielisten henkil�iden palveltaviksi silloin kun painavammista syist� ei muuta johdu. Erityisesti t�m� koskee terveydenhoidon ja erityisesti mielenterveyden hoidon tarvitsijoita, lapsia ja vanhuksia sek� sosiaalitoimen asiakkaita.

On turvattava kenen tahansa kohtuullinen oikeus valita hoitopaikkansa kielellisin perustein, asuinpaikasta ja palvelun sijainnista riippumatta, ellei asian kiireellisyys vaadi muuta. Edell� sanottua on syyt� k�yt�nn�llisten mahdollisuuksien puitteissa soveltaa my�s mm. ven�j�n- ja vironkielisten asukkaiden, muidenkin kieliv�hemmist�jen sek� seudulla tilap�isesti oleskelevien ulkomaalaisten kohdalla.

Ruotsinkielisten ja vahvasti kaksikielisten osuus asukkaista vaihtelee nyt merkitt�v�sti seudun
eri kuntien ja jopa kunnan osien v�lill�. T�st� syyst� Metropoliseura katsoo, ett� l�hikuntien rajoja m��ritelt�ess� on mahdollisuuksien mukaan pyritt�v� l�hikuntien sis�iseen yhten�isyyteen kielisuhteiden osalta. T�m� tukee ruotsin- tai kaksikielisten palvelujen j�rjest�mist� siell�, miss� niille on eniten kysynt��.

Lis�ksi on ilmeinen tosiasia, ett� ruotsinkieli ja siihen liittyv� erityinen kulttuuri maassamme kuihtuvat v�hitellen, ellei ole alueita, ymp�rist�j� ja tiloja, joissa on luontevaa puhutella vastaantulijaa, myyj�� tai tuntematonta asiakasta ruotsiksi. Tuota kuihtumista Metropoliseura ei toivo.

Kielelliset ja kulttuuriset erityisryhm�t

Metropoliseuran mielest� viimek�tinen vastuu kielellisten ja kulttuuristen erityisryhmien tarvitsemista palveluista, sosiaalihuollosta, kotouttamisesta ja koulunk�ynnist� kuuluu seutuhallinnolle, samalla kun k�yt�nn�n vastuuta on syyt� siirt�� l�hikunnille silloin kun se vaikuttaa j�rkev�lt�. Vastuu erityisist� kustannuksista kuuluu t�ll�inkin seutuhallinnolle.

"Erityisten" ja "tavanomaisten" kustannusten raja on m��ritelt�v� selke�sti ja siten, ettei millek��n taholle synny merkitt�v�� houkutusta tehd� kokonaisuuden kannalta ep�j�rkevi� p��t�ksi� vain jotta jokin toinen taho joutuisi vastaamaan kustannuksista.

Asuinpaikan valinnan vapautta ei kenenk��n kohdalla voida rajoittaa, eik� kenenk��n lakis��teisi� oikeuksia voida asuinpaikan perusteella ev�t�. Kuitenkin, koska monet palvelut sijaitsevat jossakin paikassa, on useimmiten k�yt�nn�llist� asua sellaisten palveluiden l�hell�, joita tihe�sti tarvitsee ja k�ytt��, tai hyvien joukkoliikenneyhteyksien p��ss� niist�. Toisten ihmisten tapaaminen tapaamisen itsens� vuoksi on eritt�in merkitt�v� kaupunkimaisen el�m�n osa. Se on paikkaan tai paikkoihin sidottua yleens� viel� suuremmassa m��rin kuin palveluiden hakeminen.

Eriarvoistavaan kehitykseen, segregaatioon sanan ik�v�ss� merkityksess�, t�m�n ei pid� antaa johtaa. Toisaalta kohtuullisessa eriytymisess�, esimerkiksi siin� ett� sukulaiset asuvat l�hekk�in, ei ole l�ht�kohtaisesti mit��n pahaa. Kysymys hyv�st� ja pahasta eriytymisest� -- tasa- tai eriarvoisuudesta, yhteisyydest�, omaleimaisuudesta, vuorovaikutuksesta, rinnakkain el�misest� ja sekoittumisesta -- vaatii jatkuvaa uudelleenarviointia. Se vaatii jatkuvaa valppautta ja pohdintaa samalla tavoin kuin talouskehitys.

Erilaisuuteen ja sekoittumiseen liittyv�t kysymykset eiv�t ole yksinkertaisia. Pari karkeata peukalos��nt�� voidaan esitt��: Ihmisi� ei pid� pakolla sekoittaa, eik� sekoittumista pid� pakolla est��. Erillisyys ja erityisyys eiv�t saa tarkoittaa eristymist�.

Sosiaali- ja terveystoimi

Terveyden- ja sairaanhoidon sek� sosiaalitoimen hallinnollisesta uudistamisesta Metropoliseura toteaa t�ss� yhteydess� l�hinn� vain, ett� p��t�ksentekotasojen vastaavuus muun julkisen toiminnan kanssa
on eritt�in suotavaa. N�iden toimialojen eriytt�minen yleisiin vaaleihin nojaavasta hallinnosta tuottaa ep�suoraa p��t�stentekoa, jonka l�pin�kyvyys on heikkoa ja vastuullisuus huonoimmassa tapauksessa kyseenalaista.

Metropoliseuran mielest� mink��n hallintotason ei pid� joutua vastaamaan sellaisista huomattavista kustannuksista, joiden syntymiseen se ei voi lainkaan vaikuttaa. Kaikilla tasoilla tarvitaan kannustetta pitk�j�nteisiin ratkaisuihin, joilla estet��n ongelmia ennalta. Sen paremmin tarpeettomaan tuhlaukseen kuin h�lm�l�isten s��st�miseenk��n ei pid� olla kannustetta. N�ist�kin syist� on suotavaa, ett� suorilla vaaleilla valittavat valtuustot voivat yleispiirteisesti valvoa sosiaali- ja terveystoimen ratkaisuja.

Mik�li itsehallinnollinen Helsingin seutu laajenee kattamaan koko Uudenmaan maakunnan, suoriin vaaleihin nojaavan maakuntavaltuuston p�tevyys riitt�� seuran k�sityksen mukaan varsin kattavaankin "sote"-ty�n ohjaukseen. Valtio toki osaltaan m��rittelee sote-ty�n valtakunnalliset v�himm�isvaatimukset ja vastaa sen kustannuksista silt� osin kuin asiasta valtakunnallisesti p��tet��n. Metropoliseura ei t�ss� vaiheessa ota sote-kysymyksiin tarkempaa kantaa.

= = =