KUV/2690/48/2011 | |
27.04.2011 |
Lausuntopyyntönne VM032:00/2011
LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI SÄHKÖRAHADIREKTIIVIN TÄYTÖNTÖÖNPANEMISEKSI
Olette pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi maksulaitoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Kuluttajavirasto esittää lausuntonaan seuraavaa:
Kuluttajien luottamus lähtökohdaksi sähköisen rahan sääntelyssä
Ehdotuksella saatettaisiin voimaan ns. sähkörahadirektiivi 2009/110/EY. Direktiivin tarkoituksena on poistaa markkinoille pääsyn esteitä ja helpottaa sähköisen rahan liikkeeseenlaskua koskevan liiketoiminnan käynnistämistä ja harjoittamista.
Kuluttajan oikeudellisen aseman turvaamiseen liittyviä säännöksiä on sähkörahadirektiivissä melko vähän. Tämä johtuu osittain siitä, että em. asioita säännellään maksupalveludirektiivissä. Kuluttajan oikeudellisen aseman turvaaminen tulisi kuitenkin ottaa nykyistä paremmin lähtökohdaksi sähköiseen rahaan liittyvää sääntelyä valmisteltaessa. Kuluttajille sähköinen raha on edelleen uusi maksuväline, jonka käyttömahdollisuuksia on toistaiseksi melko vähän. Kuluttajien luottamus sähköiseen rahaan voi syntyä ja pysyä vain, jos sähköiseen rahaan liittyvät riskit ovat mahdollisimman pienet ja käytettävyys hyvä. Kuluttajien luottamusta edistävä sääntely ei ole liiketoiminnan este vaan pitkällä aikavälillä kuluttajien luottamus on omiaan edistämään kysyntää ja liiketoimintaa.
Soveltamisalan tulisi olla laajempi
Ehdotettu soveltamisala määräytyy sähkörahadirektiivin mukaan. Maksulaitoslakia ei sovellettaisi sähköiseen rahaan, jota voidaan käyttää vain yhden yrityksen tai yritysryhmän tarjoamien palvelujen maksamiseen, esim. tietyn kaupparyhmän sähköiseen rahaan, eikä digitaalisten hyödykkeiden maksamiseen käytettävään sähköiseen rahaan, jos hyödykettä voidaan käyttää vain sähköisellä laitteella eikä palvelua tarjoava yritys toimi ainoastaan maksupalvelun välittäjänä. Soveltamisalan rajaus vastaa maksupalvelulaissa olevia rajauksia.
Kuluttajan oikeudellisen ja taloudellisen aseman turvaamisen näkökulmasta soveltamisalan rajaus on ongelmallinen. Soveltamisalaa ei ole rajattu siten, että sen ulkopuolelle jäisivät vain raha-arvoltaan vähäiset tallennukset. Kuluttajien riski soveltamisalan ulkopuolelle jäävän sähköisen rahan menettämisen osalta esim. kaupparyhmän konkurssissa, on todellinen.
Kuluttajaoikeudellisten periaatteiden mukaan ennakkomaksaminen on poikkeuksellinen maksutapa, jonka käyttämiselle tulee olla erityinen peruste. Pääsääntöisesti tällaisen perusteen olemassa ollessa edellytetään lisäksi, että kuluttajien ennakkomaksuille asetetaan turvaava vakuus. Lähtökohtaisesti sähköisen rahan käyttö sähkörahadirektiivin soveltamisalan ulkopuolella ei ole kuluttajaoikeuden periaatteiden mukaista, koska kuluttajien ennakkoon tallentama raha-arvo ei ole maksulaitoslain mukaisesti suojattu tai lunastettavissa.
Asiakasvarojen suojaaminen
Maksulaitoslain 26 §:ää muutettaisiin sähkörahadirektiivin johdosta siten, että 150 € rajaa suojattavasta raha-arvosta ei sovellettaisi sähköiseen rahaan. Muutos on tarpeellinen kuluttajien aseman turvaamiseksi, kuten olemme jo aikaisemmin lausuneet maksulaitosten osalta nyt voimassaolevan maksulaitoslain valmistelun yhteydessä.
Palvelumaksujen kohtuullisuudesta säädettävä nimenomaisesti
Lakiin ei ehdoteta sisällytettäväksi vaatimusta sähköisen rahan liikkeeseenlaskusta ja lunastamisesta perittävien palvelumaksujen kohtuullisuudesta, koska vaatimuksen katsotaan sisältyvän lainsäädäntöömme kuluttajaoikeudellisten periaatteiden nojalla.
Katsomme, että maksujen kustannusvastaavuudesta tulisi nimenomaisesti säätää. Maksujen kustannusvastaavuudesta on nimenomainen säännös jo nykyisin maksupalvelulain 60 §:ssä ja kuluttajansuojalain 7 luvun kuluttajaluottoja koskevassa 27 §:ssä. Näihin säännöksiin on myös valvontatyössämme jo vedottu. Yleisesti voidaan todeta, että rahoituspalveluiden tarjoajat ovat yhä enenevässä määrin ottaneet käyttöön palvelumaksuja, jotka eivät perustu palvelusta aiheutuviin välittömiin kustannuksiin, vaan esimerkiksi rahoitettavan pääoman määrään. Maksulaitoslaissa tulisi säätää palvelumaksujen suuruudesta samoin kuin sähkörahadirektiivin 11 artiklassa eli edellyttää maksujen olevan oikeassa suhteessa todellisiin aiheutuviin kustannuksiin.
Johtaja Anja Peltonen
Lakimies Riitta Kokko-Herrala