Lähettäjä: johanna.seppanen@pksotu.fi [mailto:johanna.seppanen@pksotu.fi] Lähetetty: 16. kesäkuuta 2017 11:20 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho o järjestö * Vastaajatahon virallinen nimi o Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: o Ehdotuksen mukaan maakunnan tulee huolehtia siitä, että työnhaun voi käynnistää myös muuten kuin verkossa ja tätä varten maakunnan on järjestettävä fyysisiä toimipisteitä, joissa asiakkaat voivat käydä. Tämä on tärkeää. Henkilökohtaisen asioinnin mahdollisuus pitäisi olla myös muissa kuin työnhaun aloittamiseen liittyvissä asioissa. Digiosattomuuden huomiotta jättäminen luo työelämäosattomuutta niiden henkilöiden kohdalla, jotka eivät voi verkon kautta toimia. Hyvänä asiana pidämme sitä, että palvelutarvearvion tekemiselle on kahden viikon aikaraja palvelun aloittamisesta ja sitä tarkastetaan säännöllisesti. Huolenamme on, kuinka varmistetaan sellaiset resurssit, että tarkastukset pystytään tekemään niin, että ne hyödyttävät asiakasta. Nykytilanteessa soittoja ei ole aina pystytty toteuttamaan määräaikojen rajoissa tai asiakkaiden saama hyöty on jäänyt vähäiseksi. Pääsääntöisesti ensimmäinen palvelutarpeen arviointi tapahtuu digitaalisesti. Digitaalisesti arvioidaan työnhakijan osaamista ja työnhakuvalmiuksia. Onko näitä asioita mahdollista arvioida riittävästi digitaalisin keinoin? Jääkö osa työhakijoiden palvelutarpeesta pimentoon? Monialaisen palvelutarpeen määrittämisessä ovat käytössä tietyn työttömyyden kestot eri ikäryhmille ja saman ehdotetaan säilyvän tulevaisuudessa. Voisiko ihmisellä olla mahdollisuus myös pyytää pääsyä monialaisen palvelutarpeen arviointiin ilman työttömyyden kestoon liittyvää aikarajaa? Elämäntilanne voi muuttua äkillisesti sellaiseksi, että monialainen palvelu olisi tarpeen, vaikka työttömyys ei olisi kestänyt vielä esim. vuotta. Henkilön työnhaku päättyy, jos asiakas ei valitse palveluntuottajaa määräaikaan mennessä; osa asiakkaista tulee tarvitsemaan henkilökohtaista neuvontaa palveluntarjoajan valintaan. Tähän neuvontaan olisi oltava subjektiivinen oikeus. * 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit: o Maakunnalla on jatkossa velvollisuus järjestää vain muutamia nimettyjä rekrytointi- ja osaamispalveluita. Lisäksi maakunta voi harkintansa mukaan järjestää jatkossakin nykyisen lain mukaisia palveluita kuten koulutuskokeilu, työkokeilu, osaamiskartoitukset, työhönvalmennus jne. Mahdollisuus suunnitella tarjottavat palvelut maakunnallisesti on hyvä asia siksi, että se mahdollistaa alueellisten erityispiirteiden huomioimisen. Se kuitenkin jättää myös suuren vastuun maakunnalle siitä, että palvelurepertuaari on riittävä ja huomioi kaikki työttömät. Mielestämme työhönvalmennuksen hyöty on niin kiistaton, että sen järjestämisestä olisi voitu säätää vaikka lailla. Voisiko oikeus ammatinvalinta – tai uraohjaukseen olla subjektiivinen. Asiakkaat kokevat hanketoimintamme perusteella, etteivät he ole saaneet tukea ammatinvalinta- tai uraohjaukseen ja pitävät sitä useasti suurimpana esteenä työllistymiselleen. Rekrytointipalveluita kuvattaessa korostuu digiasiointi työmarkkinatorin kautta. Työnhakijat käyvät päivittämässä työnhakutietojaan ja osaamisprofiiliaan verkkoon ja markkinoivat siellä osaamistaan. Miten käy työnhakijoiden, jotka eivät pysty syystä tai toisesta näin toimimaan? Esim. Pohjois-Karjalan reuna-alueilla digiasiointia vaikeuttavat huonosti toimiva verkko, taloudelliset vaikeudet hankkia ajanmukaisia laitteita ja atk-taitojen puutteellisuus. Nämä alueet ovat samalla niitä, joissa ihmisillä on pisin matka te-toimistoon. Joensuussa ihmiset ovat tottuneempia ja omaavat paremmat valmiudet digiasiointiin ja samalla palvelut ovat lähellä. Kasvupalvelukoulutuksen suhteen huolta herättää tutkintoon johtavien koulutusten siirtyminen OKM:ön alaisuuteen; kuinka varmistetaan, että työttömien tarpeiden asiantuntijat (maakunta) on mukana opiskelijoiden valinnassa. Uhkana on, että koulutusreformin myötä oppilaitosten rahoitusmalli suosii sellaisten opiskelijoiden valintaa, joiden työllistyminen on varminta sellaisten työttömien henkilöiden kustannuksella, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla ei ole aikaisempaa ammatillista koulutusta tai koulutusta vastaavia työtehtäviä ei työmarkkinoilla enää ole. Ehdotuksen mukaan kasvupalvelukoulutus keskeytetään, jos opiskelija on ollut poissa viisi päivää tai opinnot eivät etene. Tähän tarvitaan joustoa; voisiko opiskelijalta pyytää selvityksen ennen koulutuksen keskeytymistä? Jos käy ilmi, että opiskelija tarvitsee tukea opintojensa etenemiseksi tai jatkamiseksi, kuinka tuki varmistetaan? * 5 Luku Tuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen, kommentit: o • Palkkatuen sähköisen hakemisen ja sähköisten maksatushakemusten lisäksi tulisi saada käyttöön sähköinen palkkatukipäätös. Postin kulku viivästyttää päätöksen saapumista perille välillä kohtuuttomasti ja joskus ollaan tilanteessa, jossa päätös saapuu useita päiviä työsuhteen alkamisen jälkeen. Tuen hakija joutuu tiedustelemaan te-toimistosta päätöksen tilannetta tai te- toimiston täytyy varmistaa tiedon saaminen perille soittamalla. • Palkkatukipäätöksessä vaaditaan kirjaamaan palkkatukityötä koskevaan määräaikaiseen työsopimukseen seuraava lauseke: Tuella palkattu voi päättää määräaikaisen työsopimuksen kesken sopimuskauden, jos hän saa jäljelläolevaa palkkatukijaksoa pidempikestoisen työ- tai koulutuspaikan. Tämä aiheuttaa ongelmia esim. tilanteessa, jossa palkkatukipäätös on tehty vuodeksi, koeaika on umpeutunut 6kk jälkeen ja palkkatukijaksoa on jäljellä vielä 6kk. Jos henkilö saisi 5kk työsuhteen yrityksestä tai 5kk työvoimakoulutuspaikan, lauseke ei anna hänelle mahdollisuutta irtisanoutua. Tai, jos palkkatukijakson pituus on 6kk ja koeaika 3kk, koeajan umpeuduttua 2kk yritystyön vastaanottaminen ei ole mahdollista, kun palkkatukijaksoa on vielä 3kk jäljellä. Tämä tietysti, mikäli työnantaja pitää oikeuksistaan ja työsopimukseen kirjatusta tiukasti kiinni. Yleensä yhdistykset ovat asioissa ymmärtäväisiä ja tunnistavat palkkatukijakson merkityksen työntekijänsä työllistymisen näkökulmasta mutta toki työsopimukseen kirjatuista lauseista pitää voida myös pitää kiinni. Tekemämme työn näkökulmasta parempi olisi esim. lause: Tuella palkattu voi päättää määräaikaisen työsopimuksen kesken sopimuskauden kahden viikon irtisanomisajalla, jos hän saa työllistymistään paremmin tukevan työ- tai koulutuspaikan. Tällöin palkkatukityöstä olisi mahdollista lähteä aina, kun työllistymistä paremmin edistävä työ- tai koulutusmahdollisuus avautuisi. Koska tunnemme myös työnantajien arkea, lisäisimme kahden viikon irtisanomisajan, jotta pois lähtevä työntekijä ehtisi hoitaa akuutit tehtävät loppuun ja pitää lomat, jotka yhdistystyössä palkkatukityösuhteen aikana on pidettävä. Täällä Pohjois-Karjalassa, jossa työttömyystilanne on vaikea, lyhyetkin työsuhteet avoimille työmarkkinoille ovat asiakkaillemme ja meille juhlan paikka. Lyhyt työsuhde voi muotoutua pidemmäksi, päästyään ensi alkuun. Toivoisimme, että työsopimukseen vaadittava lauseke mahdollistaisi kaikki työllistymistä edistävät jatkoaskeleet. * 2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset, kommentit: o • Aktiiviseen työnhakuun kannustaminen on hyvä asia mutta sen kontrollointi viikon välein yhden hakemuksen viikkotahtia kuulostaa liian tekniseltä voidakseen aidosti toimia kannustimena. Niiden työnhakijoiden kohdalla, jotka käyttävät verkkopalvelua, voi olla hyötyä siitä, että haetut työpaikat kertyvät koosteeksi, jota voidaan yhdessä palveluntuottajan kanssa analysoida ja suunnata työnhakua paremmin. Kooste tai haettujen työpaikkojen vähäinen määrä voi toimia myös signaalina siitä, että työnhakija tarvitsee tukea työnhakuunsa. Jos kasvupalveluissa on aikaa analysoida näitä työnhakijoiden koosteita haetuista töistä, ne voivat auttaa palvelutarpeen kartoittamisessa ja oikeiden palveluiden tarjoamisessa. • Jotta aktiivisen työnhaun vaatimuksesta olisi ylipäänsä hyötyä kaikille työttömille, aktiiviseen työnhakuun tulisi olla saatavilla lähipalveluna työnhaun tukea ja ohjausta matalalla kynnyksellä. • Ehdotuksen mukaan työnhaku päättyy mm. silloin, jos hakija ei seitsemän päivän välein ilmoita verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta ja aktiivisista työnhakuun liittyvistä toimista. Ehdotuksen mukaan hyväksyttävänä syynä muunlaisella ilmoittamiselle voidaan pitää, ettei henkilö voi käyttää verkkoasiointia. Miten toimivat henkilöt, jotka eivät syystä tai toisesta pysty toimimaan verkkoasioinnin kautta? Käyvätkö he henkilökohtaisesti ilmoittamassa hakemansa työpaikat viikon välein? Miten matka lähimpään te-toimistoon saadaan kohtuulliseksi alueilla, joilla ei ole tarjolla julkista liikennettä eikä ihmisillä aina autoa? • Työllisyyspolittiikka on sangen tempoilevaa, sillä vastahan työttömien tiukkaa valvontaa vähennettiin ja nyt linjaa ollaan kiristämässä toiseen äärilaitaan. Pohjois-karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen koolle kutsuma työllisyyden asiakasraati kommentoi asiaa 12.5.2017 muistion perusteella seuraavasti (luettavissa kokonaisuudessaan www.pksotu.fi): Julkisessa keskustelussa esiin noussutta ehdotusta kerran viikossa tapahtuvasta työn hakemisesta käytiin keskustelua; miten tämä pystytään seuraamaan? Entä, jos työssäkäyntialueella ei ole oman alan työpaikkoja auki? Aletaanko vaan tehtailemaan hakemuksia? Kyllästyvätkö työnantajat? Mites sairastapauksissa; pitääkö hakea lääkärintodistus sairaudesta ja toimittaa TE- toimistoon? Kaikilla ihmisillä ei ole tietokonetta; julkisten koneiden (esimerkiksi kirjastoissa) käyttö voi vaatia matkustamista julkisilla kulkuneuvoilla ja se on monelle todella suuri taloudellinen kysymys. Myös toimeentulo mietityttää; jos ei ole pystynyt hakemaan työpaikkaa esimerkiksi jostain edellä mainituista syistä, rangaistaanko siitä tukia leikkaamalla? * 2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely, kommentit: o Mahdollisuus erota työstä kohtuuttoman pienen palkan tai nollatuntisopimuksen toteutumattoman tuntimäärän vuoksi on hyvä muutos. * 11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset, kommentit: o Esityksessä kuvatut vastuunjaot maakunnan, kelan ja työttömyyskassojen välillä luovat työnhakijalle hyvin sirpaleisen palveluviidakon. Kansaneläkelaitos- vaihtoehdossa työnhausta ja palveluista vastaa maakunta ja ne tuottaa joku palveluntuottaja. Päivärahasta vastaa työttömyyskassa ja työttömyysturvaseuraamuksista vastaisi Kela. Sitooko tämä sekava malli enemmän työnhakijan aikaa neuvojen kysymiseen eri tahoilta ja selvitysten antamiseen niille, kuin mahdollistaa aktiivisen työnhaun? Jos tällaiseen palveluviidakkoon päädytään, täytyy todella huolehtia siitä, että työnhakijat saavat jokaiselta toimijalta riittävän tiedon, siitä mikä on kokonaisuus ja kuka taho, mitäkin asiaa hoitaa. Mitä vähemmän on tahoja, joille työnhakijan täytyy selvityksiä antaa, sen parempi. Eri tahoille tulee turvata riittävät resurssit ja osaaminen uusien tehtäviensä hoitamseen jottei toimeentulotuen kela-siirron katastrofi toistu. * Kommentit muutoksiin liittyvistä laeista: o Työllisyyspoliittisen avustuksen lakkauttaminen Esitykseen on kirjattu maakuntien mahdollisuus hankkia järjestöiltä työttömien työllistymisen edistämiseen tarkoitettuja palveluja, joiden sisältö voi olla osittain tai kokonaan nykyisten typo-avustuksella rahoitettujen hankkeiden kaltainen. Vastaavia kehittämiskumppanuuteen perustuvia työllisyyspalveluita tulisi jatkaa maakunnissa. Typo- hankkeilla on toteutettu tiiviiseen kumppanuuteen perustuen alueellista työvoimapolitiikkaa paikoittain hyvin tehokkaasti ja asiakaslähtöisesti. Jatkossakin tämän tulee olla mahdollista. Valtakunnallisena kokonaisuutena tarkasteltuna typo-rahoituksella toteutuneet hankkeet eivät ole saavuttaneet tarpeeksi hyvää vaikuttavuutta, mutta alueellisia, erinomaisia käytänteitä on olemassa ja niitä voidaan levittää muualle Suomeen. Typo-rahoituksen mahdollinen poistuminen asettaa kolmannen sektorin toimijat, jotka ammatillisesti ovat työllisyyspalveluita toteuttaneet, joissakin tapauksissa mahdottomiin tilanteisiin, koska palveluntuottajina ja kehittäjinä jatkaakseen, heidän tulisi olla mukana markkinaehtoisessa mallissa. Ehdottaisimme, että jatkossakin kolmannen sektorin ja maakunnan välille voitaisiin solmia ei- markkinaehtoisia kehittämiskumppanuuksia typo- hankkeiden tapaan. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials