Lähettäjä: Kirjaamo TEM Päiväys: Fri Jun 16 07:38:10 EEST 2017 Vastaanottaja: "hare@tem.fi" Kopio: Aihe: VL: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: Kirjaamo TEM Lähetetty: 15. kesäkuuta 2017 15:05 Vastaanottaja: sahkopostitse@tem.fi Aihe: VL: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: Kärhä Päivi TEM Lähetetty: 15. kesäkuuta 2017 13:18 Vastaanottaja: Kirjaamo TEM Aihe: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: ullakaisa.nieminen@te-toimisto.fi [mailto:ullakaisa.nieminen@te-toimisto.fi] Lähetetty: 15. kesäkuuta 2017 11:20 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho * TE-toimisto * Vastaajatahon virallinen nimi * Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: * Maakunnat eivät välttämättä tule edistämään alueellista liikkuvuutta, koska oman alueen potentiaalisesta työvoimasta ja veronmaksajista halutaan pitää kiinni, esim. Varsinais-Suomessa on jo kokemusta suurten rekrytointien yhteydessä tästä asiasta. Onko ylipäätään mahdollista muodostaa yhtenäinen näkemys aluekehittämisestä (metropoli/kasvukeskukset/muut alueet)? Työttömän työnhakijan (muttei välttämättä opiskelijan) kannalta nollatuntisopimusten ehtojen tarkistaminen osana työaikalainsäädännön kokonaisuudistusta tuntuu myönteiseltä asialta; toisaalta nollatuntisopimukset ongelmallisia palkkatuen myöntämisen kannalta (estävät pt:n myöntämisen). Peruslähtökohta palveluntuottajien valinnassa pitäisi aina olla kilpailutus, jollei markkinapuutetilannetta ole! Tällä hetkellä on mahdollista osallistua myös muun kuin oman TE-toimiston järjestämään TE-palveluun, säilyykö tämä mahdollisuus myös maakuntien vastatessa palveluiden järjestämisestä? Esityksen vaikutuksista viranomaisten toimintaan s. 85 ehdotetut korvaukset jne. muodostavat marginaalisen osan TE-toimiston hallinnollisesta työtä, joten niistä luopuminen ei ole merkittävä säästökohde, mutta niistä voidaan luopua. Asiakkaan aktiivisen työnhaun seuranta tuottanee lisää hallinnollista työtä maakunnille, toisin kuin esim. esityksen sivulla 88 arvioidaan Vaikuttaa siltä, että maakunnasta ja sen työvoimapalveluihin kohdennetuista resursseista riippuen asiakkaiden palveluun pääsy ja toteutettavat palvelut tullevat olemaan hyvinkin erilaisia, toisin kuin esityksen sivulla 91 arvioidaan. * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: * Asiakkaaksi ilmoittautuminen ja työnhaun aloittaminen: riippumattomuusnäkökulma tulisi ottaa huomioon jo tässä vaiheessa, koska palvelutarpeen arvioinnin ja ohjaamisen valinnanvapauden käyttämisessä ja palveluntuottajan valitseminen pitäisi olla täysin neutraalia ja asiakkaan todelliseen tilanteeseen perustuvaa. Aktiivisen työnhaun ilmoittaminen muun kuin verkkopalvelun kautta (15–20% asiakkaista?) on vaarassa ruuhkauttaa fyysiset toimipisteet tai puhelinpalvelut. Koskeeko valinnanvapaus myös sitä, ettei asiakkaan tarvitse käyttää verkkopalveluita, jos hän haluaa käynnistää hakunsa fyysisesti, taidoistaan huolimatta? Mikä on esityksen s. 98 mainittu ”kohtuullinen määräaika”, jossa palveluntuottaja pitää valita, ja koska sen jälkeen palvelu alkaa; miten varmistetaan, ettei viivettä palvelun aloittamisen ilmoittamisesta tule ja sitä kautta mahdollisia työnhaun katkoja ja työttömyysturvaseuraamuksia? Positiivista, että ne asiakkaat ohjautuvat käyttämään avoimia palveluita (Työmarkkinatori?), joilla ei palvelutarpeen mukaisesti tarvetta harkinnanvaraisille kasvupalveluille (omatoiminen työllistyminen todennäköistä); kuinka kauan tällainen ratkaisu voimassa, työnhaun ensimmäiset 3 kk vai? Lakiehdotuksen 6 §:ssä mainitut 3 kk:n mahdolliset tarkistusvälit ja työnhakijoiden velvollisuus ilmoittaa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta jne. VÄHINTÄÄN seitsemän päivän välein tarkoittaa "hirveä rumbaa" ja paljon turhia hakuja! Seitsemän päivän välein raportoiminen on aikuisten aliarvioimista, esim. 1 kk välein olisi riittävä määrä raportointia. "Aktiivisuus" työllistää myös työnantajaa; vaarana on, ilmoittavatko työnantajat enää sen jälkeen paikkoja. Lisäksi tulee ilmoittaa aktiivitoimista; miten, ellei ole sähköisiä palveluja eikä kielitaidon vuoksi pysty sähköisesti ilmoittamaan? Palveluprosessin osalta laki jättää paljon mahdollisuuksia palvelujen toteuttamiseen, koska se ei juurikaan tee näiden suhteen pois sulkevia rajauksia. Esimerkiksi mahdollinen TYP –lain kumoaminen ei estä vastaavan tyyppisten palvelujen tuottamista jatkossakin, jos maakunnassa niin halutaan. Tällaisten palvelujen osalta laki ei myöskään estä, etteivätkö kunnatkin voisi olla mukana prosesseissa, vaikka perusteluissa yhteistyö määrittyykin lähinnä maakunta-Kela –akselille. Hyvää on, että monialaisen palvelutarpeen arviointi on otettu mukaan lakitekstiin. Perusteluista ei kuitenkaan aukea, miksi monialaisen palvelutarpeen arviointi määritellään suhteessa maksettuihin työmarkkinatukipäiviin. Todellisuudessa työnhakijan työkyky suhteessa toimeentulon muotoon (ja/tai maksettuun kestoon) ei rinnastu suoraan työnhakijan henkilökohtaisiin mahdollisuuksiin työmarkkinoilla. Nykytilasta poiketen laissa ei määriteltäisi (8§), että palveluista tulisi sopia työnhakijan kanssa laadittavassa työllistymissuunnitelmassa. On positiivista, että sovittujen asioiden tallentaminen asiakastietojärjestelmään riittää. Lakiehdotuksen 10 § 2-momentissa on viittaus lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin 5 -kohtaan => sellaista kohtaa ei lakiehdotuksesta kuitenkaan löydy. Lakiehdotuksen 11 § työnhakijan informointi: perustelujen mukaan ”pykälässä ei säädettäisi informoinnin tavasta eikä antajasta” => vaikeaa kuvitella, että vastuu annettu palveluntuottajalle niiden asiakkaiden osalta, jotka eivät saa informaatiota sähköisesti eli joille tarvitsisi järjestää perinteinen alkuinfo (vrt. myös palvelukielet eri maahanmuuttajaryhmissä). Edelleen ko. lainkohdan perustelujen mukaan maakunta informoisi työnhakijaa muista hänen työllistymistä edistävistä palveluista sekä velvollisuuksista, jotka ovat työttömyysetuuden saamisen edellytyksiä, mutta maakunnalla ei olisi velvollisuutta informoida työttömyysetuuden saamisen yleisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä (joka olisi etuuden maksajalla) => onko ns. yhden luukun peria * 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit: * Nykytilan osalta huomioitavaa on, että kokemustemme mukaan ehdokashaut ovat vaikuttavimpia kuin perinteiset työtarjoukset. Työtarjousten osuvuus ja laatu ainakin on kokemustemme mukaan parantunut, hakijamäärän vähentyessä ja esim. osaamiskartoitusten kautta. CV-netin pakollisuus ei työnantajien näkökulmasta välttämättä johda laadukkaaseen työnvälitykseen. Suuret työtarjousten määrälliset tavoitteet eivät myöskään välttämättä johda laadukkaaseen työnvälitykseen. Hyvää, jos tarjousten lähettämisestä pääasiallisesti kirjeitse luovuttaisiin. TE-toimiston täydentävät rekry-palvelut (mm. ehdokashaut avoimiin ja tukityöpaikkoihin sekä vuorotteluvapaasijaisuuksiin) sekä työnantajien henkilökohtaisempi asiakaspalvelu on koettu erittäin hyvänä pk-yrityksissä sekä toisaalta positiivisen rakennemuutoksen suurissa rekrytoinneissa. Kuka uudistuksen jälkeen tekee työtarjoukset, miten ne tehdään ”tarkoituksenmukaisella tavalla” (maakunta, palveluntuottajat vai työttömyysetuuden maksajat?) ja seurataanko niitä ollenkaan? TE-toimiston tarjoamissa ammatinvalintapsykologin palveluissa on nykyisin käytetty "hyväksi" myös kuntoutuspuolen osaamista, jolle edelleen on tarvetta. Hoituuko tämä sote-puolelta? Osaamispalvelut tulisi 13 §:ssä määritellä väljästi. Lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on nyt esimerkkeinä työkokeilu, valmennukset ja koulutuskokeilut. Väljempi määrittely ja maakunnan harkinta tulisi olla kirjoitettuna myös lakitekstissä, ettei tehtäisi liian kapeita tulkintoja. Myös koulutuksen roolia tulisi enemmän korostaa suhteessa muihin palveluihin; vai onko tarkoitus nimenomaan häivyttää sitä? Lakiehdotuksen 14 §:n ammatinvalinta ja uraohjaus määritelty väljästi mainiten, että psykologin koulutus vaaditaan ainoastaan testauksiin. Tämä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Ehdotuksen 15 §:ssä on selkeä määrittely työvoimakoulutuksen ja kasvupalvelukoulutuksen eroista. Ehdotuksen 16 §:n mukaan kasvupalvelukoulutusten opiskelijavalinta säilyisi maakunnilla – ehdoton työllisyysnäkökulman säilymiseksi. Jos suurin osa näistä koulutuksista tulisi olla työmarkkinamuutoksiin nopeasti reagoivaa, kuten esityksen tavoitteista s. 71 todetaan: ” tavoitteena lisätä osaavan työvoiman tarjontaa, nopeuttaa työmarkkinoiden siirtymiä sekä tukea yritysten kasvua ja kansainvälistymistä”, tämä tulisi kirjata pykäliin - vai tuleeko soveltamisohje? ”Kasvupalvelukoulutus” nimenä ei kuvaa sellaista ammatillisesti suuntautunutta koulutusta, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen, sekä yrittäjyyskoulutusta ja kotoutumiskoulutusta. Kuvaavampi uusi nimi tulisi keksiä. "Kasvupalvelukoulutus" ei linkitä palveluja elinkeinoelämän ja työvoiman kehittämiseen vaan ennemminkin koulun ja varhaiskasvatuksen maailmaan. * 4 luku Työkokeilu, kommentit: * Työkokeilua koskevat säännökset ehdotetaan säilytettäviksi käytännössä ennallaan. Toivottavaa olisi kuitenkin tähänkin sähköinen palautejärjestelmä ja sähköiset lomakkeet. Luvun 24§ 1 momentin 8 kohdan mukainen ehto, jonka mukaan kokeilun järjestäjän tulee työkokeilun päätyttyä antaa maakunnalle tai palveluntuottajalle arvio henkilöasiakkaan soveltuvuudesta työhön, ammattiin tai alalle sekä jos työkokeilu on järjestetty työmarkkinoille paluun tukemiseksi työelämävalmiuksien ja osaamisen kehittämistarpeista ei nykykäytännössä toteudu, vaikka olisi tarpeellinen. Olisiko sitä syytä jollain lailla sanktioida? Työkokeilun yhtenä uutena tarkoituksena ehdotetaan, että sitä voisi toimena/ tarjottavana palveluna käyttää maahanmuuttajien osalta myös kielitaidon kartuttamiseen. Työkokeilu nousee HE:ssä isoon rooliin verrattuna muihin palveluihin, sillä työkokeilulle on omistettu oma luku ja useita pykäliä. Samalla se on palveluista selkeimmin profiloitu. Voiko ohjata ajattelua siihen, että työkokeilu nousee esiin "tärkeimpänä" palveluna? Työkokeilijan vakuutus? * 5 luku Työllistämisvelvoite, kommentit: * Työllistämisvelvoite on säädöksiltään monimutkainen ja hallinnolliselta työltään raskas. Iäkkäämmät työnhakijat saavat työllistämisvelvoitteen nojalla määräaikaisen palkkatuella tuetun työsuhteen. Työsuhteet eivät pääsääntöisesti jatku tukijakson jälkeen, niinpä velvoitteen vaikutus työllisyydelle on vähäinen. Ehdotetaan, että työllistämisvelvoite kumotaan ja iäkkäämpien ansiosidonnainen työttömyysetuus turvataan muilla keinoin. Tai vaihtoehtoisesti lakiin lisätään jokin kannuste työnantajille, joka ennaltaehkäisi ikääntyvien ihmisten irtisanomisia ja terveydellisistä syistä johtuvia työsuhteiden päättymisiä. Molemmissa ryhmissä työmarkkinoille paluu on äärimmäisen vaikeaa. HE:n 5 luku 28 § ja 29 § määritellään työllistämisvelvoitteen perusteella järjestettävän työ eri tavoin. Pykälän 28 mukaan riittää kestoltaan työssäoloehdon täyttävä työ ja pykälässä 29 edellytetään työllistämisvelvoitteen perusteella järjestettävän työn olevan vähintään kokoaikatyötä. Näitä pykäliä pyydetään selkeyttämään. HE:n 5 luku 28 § "Työttömälle työnhakijalle turvataan mahdollisuus työllistymistä edistävään kuntoutukseen..." Kuntoutuspalveluja ei määritellä rekrytointi- ja osaamispalveluista annetussa HE:n, tulisiko em. palvelut poistaa myös tästä pykälästä? * 6 luku Erinäiset säännökset, kommentit: * Maakuntaa koskevan tiedonluovuttamis velvoitteen osalta (§ 32) on varmistettava, että maakunnalla on mahdollisuudet em. velvoitteensa hoitaa. Palveluihin ohjaamisen ja niiden tuottamisen hajauttaminen usealle toimijalle hankaloittaa tietojen ajantasaisuuden varmistamista. * 7 luku Voimaantulo, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 1 Luku Yleiset säännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 2 Luku Yritykselle myönnettävät tuet, kommentit: * Starttiraha ollaan sellaisenaan lopettamassa tai ainakin muuttamassa yritystueksi, joka voidaan maksaa vain perustetulle yritykselle toiminnan alkuvaiheeseen yritystukena. Tämä on aivan oleellinen muutos nykyiseen tilanteeseen, jossa starttiraha toimii henkilökohtaisena tukena yrittäjäksi ryhtyvälle henkilölle. Tässä muutoksessa on merkittävänä riskinä se, että yritystoiminnan alkamisen kynnys nousee ja erityisesti naisyrittäjyyttä jää syntymättä. Nyt starttiraha on osoittautunut nykymuodossaan hyvin toimivaksi kannusteeksi yrittäjyyteen. Starttiraha voitaisiin pitää nykymuotoisena ja säilyttää siinä se alkuvaiheen toimeentulotukimainen ominaisuus. Muutos henkilökohtaisesta tuesta yritystueksi muutos edellyttäisi sitä, että yrittäjyyttä tukevia muita ja markkinaehtoisestikin tuotettuja palveluja olisi riittävästi saatavilla: yritysneuvontaa, yrittäjäkoulutusta yms. Oleellinen kysymys on myös se, että miten mahdollinen työttömyysetuudella yritystoiminnan aloittaminen mahdollistuu ja erityisesti miten turvataan tasapuolisesti nämä yrittäjyyden alkumetreille suunnatut palvelut? Ovatko työttömyydestä, työsuhteesta tai kotiäidin statukselta yrittäjäksi ryhtyminen tasavertaisessa asemassa? Nykymuotoinen starttiraha ei ole tehnyt eroa eri statuksella oleville yrittäjäksi aikoville ja siinä mielessä puolustaa myös paikkaansa. Starttirahapäätös on pitänyt saada ennen kuin aiottu yritystoiminta alkaa ja siinä suhteessa se on tukenut ja madaltanut sekä tasapuolistanut yrittäjyyden aloittamisen kynnystä, koska myönteisen päätöksen saatuaan yrittäjäksi ryhtyvä on voinut luottaa ainakin siihen, että esim. ensimmäisiksi 6 kk on perustoimeentulo turvattuna ja lisäksi tieto siitä, että tuen käyttötarkoitus on henkilön toimeentulon turvaaminen (laskut, ruoka yms.). Mutta voisi ajatella muutosta siten, että starttirahaa voisi hakea esimerkiksi vielä yritystoiminnan alkuvaiheessa jonkun määritellyn ajan kuluessa(siis vielä toiminnan alkamisen jälkeenkin) nykyisen kaltaisilla perusteilla? Oleellista on, että meillä on jonkinlainen tasapuolinen tukimuoto yrittäjyyden alkuvaiheeseen (myös verotukselliset tuet voivat olla toimiva tapa.). Yritystukien maksaminen kaikkiaan on myös pidettävä viranomaistehtävinä ja pääasiassa samoista syistä kuin palkkatukikin. Maakunnallisesti keskitettynä viranomaisvalmisteluna ja päätöksenä koskien myös alla 10 000 €:n päätöksiä. Neuvonta ja ohjaus sekä tukien markkinointikin (jos halutaan) voidaan tuottaa markkinaehtoisena mutta viranomaisen on perehdytettävä palvelutuotteiden sisältöihin ja päätösprosesseihin. * 3 Luku Voittoa tavoittelemattomalle oikeushenkilölle myönnettävät tuet kehittämis- ja inves-tointitoimintaan, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 4 Luku Palkkatuki, kommentit: * Nykyinen lakiluonnos pitäisi palkkatukipäätöksen viranomaistehtävänä, myös päätösvalmistelun on oltava viranomaistehtävää. Myös sisällöllisesti lakiluonnos vastaa lähes identtisesti nykyistä JTYP lakia (7 luku). Palkkatukipäätöksenteko on syytä pitää myös keskitettynä maakunnallisesti, jolloin turvataan linjakas ja yhdenmukainen sekä neutraali päätöksenteko. Markkinaehtoisena voidaan toteuttaa palkkatukityöpaikkojen ja palkkatuella työllistettävien henkilöiden yhteen sovittamista. Myös palkkatuen markkinointia yrityksille ja työnantajille voidaan toteuttaa markkinaehtoisena, mutta viranomaisten on pidettävä huolta siitä, että markkinaehtoiset toimijat omaavat riittävät ja oikeat tiedot palkkatuesta ja sen myöntämiseen liittyvistä prosesseista. Päätöksenteon ohjeistamisen ja valvonnan sekä tarkastuksen osalta on järkevää, että palkkatukipäätöksenteko pidetään viranomaistehtävänä ja maakunnallisesti keskitettynä. Valvonnan ohjaava rooli on parempi kohdentaa keskitettyyn maakunnalliseen yksikköön. Maakunnan vastuuttaminen päätöksen tekijäksi helpottaisi myös tukikriteerien samankaltaisuuden ja läpinäkyvyyden varmistamista eri maakunnissa. Palkkatuen säädöksiä tulisi virtaviivaistaa siten, että työnantajan olisi helpompi ennakoida tuella palkattavasta henkilöstä maksettava tuki esimerkiksi muuttamalla tuen perusteeksi tietty aika työttömänä työnhakijana (nyk. JTYPL:n määritelmän mukainen työttömyys, joka ei tilastoidu järjestelmiin), vähentämällä tuen tukisummien porrastusta ja/tai siirtymällä kiinteisiin tukisummin. Nykyisessä mallissa työnantajat tarvitsevat melko paljon tapauskohtaista neuvontaa. Työttömyyden keston eli tukiprosentin määrittäminen vaatii TE-toimiston asiantuntijan työpanosta ja tukea haettaessa erityisesti pienten työnantajien on vaikea hahmottaa esim. palkkauskustannusten määrää, joista tukiosuus lasketaan. Asiakirjahallinta ja viestintä ovat myös helpompaa ja kustannustehokkaampaa kun palkkatukipäätöksenteko toimiin keskitettynä viranomaistehtävänä. * 5 Luku Tuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen, kommentit: * Myös tuen maksatuksen kannalta (viranomaistoimintaa) on suositeltavaa, että palkkatukivalmistelija ja -päättäjä toimivat virkavastuulla ja keskitetysti. Helpottaa tiedonvälitystä ja siten tuo myös tehokkuutta käytännön selvittelytyössä, joita päätöksentekoon ja maksatukeen väistämättä aina jonkin verran liittyy. HE:n § 29 mukaan tuen maksamisen hakemiselle voidaan asettaa määräaika. Kun kyseessä on viranomaispalvelu, olisi tuen saajien näkökulmasta selkeintä noudattaa samoja laissa säädettyjä määräaikoja. Tuen saajissa on myös toimijoita, jotka asioivat eri maakuntien alueilla ja kirjavat käytännöt perusasioissa aiheuttavat turhia sekaannuksia. * 6 Luku Tuen palauttaminen ja takaisinperintä sekä maksatuksen lopettaminen, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 7 Luku Euroopan unionin rakennerahastoja koskevat erityissäännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 8 Luku Erinäiset säännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 3. Laki yksityisistä rekrytointipalveluista. Kommentit: * Vuodesta 2019 alkaen yksityisillä rekrytointipalveluilla lienee entistä useammin kaksi roolia yhtä aikaa eli ne tuottavat rekrytointipalveluja sekä ns. yksityisille markkinoille että ovat palveluntuottajana sopimussuhteessa maakuntahallintoon tuottaen kasvupalveluita työnantajille ja työttömille työnhakijoille. Kasvupalveluihin liittynee jatkossakin työttömyysturvaseuraamuksia, jos työtön ei noudata määräaikoja tms. reunaehtoja. Toimijoille tulisi saada työmarkkinatorille tai muihin palveluntarjoamisen välineisiin selkeät pelisäännöt, jotta palvelunkäyttäjä voi tietää onko osallistumassa palveluun, johon liittyy työttömyysturvavelvoitteita vai muunlaiseen palveluun. Ja samanaikaisesti olisi tärkeä varmistaa erilaisten palveluntuottajien palveluiden ketjuttamisen mahdollisuus vaivattomasti ja helposti ilman kynnyksiä tai raja-aitoja, jotta palveluiden yksilöllinen räätälöinti onnistuu nykyistä helpommin. Lakiehdotuksen mukaan työnvälityksen tulee olla (edelleen) maksutonta. Voiko vaarana olla, että yksityiset palveluntuottajat lisäävät työnvälitystyön maksuttomuuden johdosta menettämänsä palkkiot/ansiot tarjoamiinsa muihin palveluihin? * 4. Laki sosiaalisista yrityksistä annetun lain kumoamisesta. Kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: * Työllistämistä edistävien palvelujen järjestämisvastuu on maakunnalla ja maakunnassa tarvitaan tietoa, onko asiakas työtön vai ei/oikeutettu työttömyysetuuteen vai ei. TE-toimiston nykykäytännössä, jos on ollut tiedossa palvelun aloittaminen, niin TE-toimistossa nämä työttömyysetuusasiat on käsitelty nopeutetusti. Tämän tyyppinen nopeutettu käsittely on välttämätön myös jatkossa, jos työttömyyden määrittely on työttömyyskassalla ja Kelalla. Työttömyysturvan siirtämistä perustellaan sillä, että asiat hoituvat asiakkaan näkökulmasta "yhdellä luukulla". Täytyy kuitenkin huomioida, ettei maakunnan palvelujen, esim. työllistämistä edistävien palvelujen, hoitaminen ole mahdollista ilman tietämystä ja tietoa työttömyysturvaan liittyvistä asioista. Työttömyysturvan neuvontavastuu työttömyyskassalla ja Kelalla; Saako asiakas tarvitsemansa kokonaistiedon "yhdeltä luukulta"? Seuraamusjärjestelmään liittyvät vaikutukset? Työttömyysturva-asioiden käsittelyn hajauttaminen edellyttää todella hyvää, riittävää valmistelua (vrt. toimeentulotuen käsittely KELAlle). Samoin työttömyysturvasäädösten soveltamisosaamista tarvinnevat myös ostopalveluntuottajat, jotka ohjaavat asiakkaita erilaisiin palveluihin (mitä etuisuutta palvelussa saa tai ei saa, missä kohdin tulee ilmoittaa mahdollisesta työttömyysturvaetuuteen mahdollisesti koskevan ”rikkeen” työttömyysturvaa käsitteleville tahoille, ym.) – työttömyysturvaneuvonnasta vastaavien tahojen osaamisen varmistaminen keskeinen tehtävä muutoksen käynnistyessä. Ilmoitus aktiivisesta työnhausta: Verkkopalvelun kautta toteutettu klikkausraportointi ilman todellista seurantaa ei kuulosta mielekkäältä, eikä sillä ole todellisuudessa vaikutusta työllistymiseen. Hakija ilmoittaa hakeneensa tiettyjä työpaikkoja. Kuka takaa että hän todellisuudessa on hakenut, todellisuudessa jättänyt hakemuksen tai ollut yhteydessä työnantajaan? Millä lailla arvioidaan, että "työnhakija täyttää työpaikan saamisen yleiset edellytykset", ellei todellista seurantaa ole? Näin toteutettuna työn hakeminen saattaa olla/on joidenkin kohdalla näennäistä. Ja kun hakijoita on paljon, pitää varmaankin heidän omaan ilmoitukseensa luottaa -ja miksi emme luottaisi, kun teemme sitä jo nyt. Rehelliset hakijat jälleen kärsivät. Näin koko aktiivisuusasialta menee pohja pois, kun hakijat huomaavat/ymmärtävät, että voivat ilmoitella hakeneensa mitä tahansa, kun työpaikkahakuja ei tarkisteta. Esim. Hakija ilmoittaa hakeneensa Opteamin varastomiehen paikkaa, joka sijaitsee keskikaupungilla. Seuraavalla viikolla hakee myös Opteamin varastomiehen paikkaa keskikaupungilla. Mistä tiedetään, että kyseessä on eri paikat? Työnantajan näkökulmasta: Työnantajille tulee paljon turhia hakemuksia. Työnantajan kynnys ilmoittaa työpaikkoja avoimeen hakuun vähenee. Varsinkin helppoihin, vähän vaatimuksia sisältäviin avoimiin työpaikkoihin odotettavissa hakemusvyöryjä, koska näitä haetaan (jos jotain paikkoja haetaan) ”täytepaikkoina”, jos haettujen työpaikkojen määrät työnhakijoilla eivät muuten täyttyisi. Eli paljonko työnantaja saa ”ei todellisia” hakemuksia, hakijoita? Nytkin jo jotkut hakijat kertovat että hakevat paikkaa kun ”työkkäri käski”. Raportoinnin perusteella tehdyissä työttömyysturva-asioiden käsittelyssä tulisi asiakkaalle (ja myös maksajalle) ikäviä takaisinperintätapauksia. Työttömien jatkuva raportointi myös lisää byrokratiaa. Mikäli esityksen vaikutuksista s. 90 esitetyt laskelmat on tehty URA -järjestelmän antamista tiedoista, ei näitä lukuja voi pitää kovin luotettavina, koska tiedot perustuvat osaltaan työnhakijan verkkopalvelussa tekemiin tai tekemättä jättämiin merkintöihin. * 2 luku Etuuden saamisen yleiset työvoimapoliittiset edellytykset, kommentit: * Palveluntuottaja voi oman harkintansa mukaan ilmoittaa, milloin työnhaku on voimassa eli palveluntuottajille siirretään esim. työnhakijaksi ilmoittautumiseen liittyvää viranomaisvastuuta. Palveluntuottajan intressissä on pääsääntöisesti tulla mahdollisimman monen työnhakijan valitsemaksi, jolloin työnhakijalle negatiivisia seuraamuksia tuottavien asioiden raportoiminen työttömyysturvasta voi jäädä toissijaiseksi tehtäväksi. Kun palveluntuottajia on useita, onko kaikilla palveluntuottajilla yhteinen rekisteri, johon tämä ilmoitus tehdään (mahdollisesti myös takautuvasti)? Miten mahdollisissa erimielisyystapauksessa asia ratkaistaan? Palveluntuottaja, esim. henkilöstöpalveluyritys ei toimi asiassa viranomaisena. Mikä on sen intressi olla poikkeamatta siitä päivästä minkä asiakas katsoo oikeaksi? Palveluntuottaja ei ole viranomainen, miten mahdollisesti hakijan toimeentuloon vaikuttava seikka voi olla riippuvainen yksityisestä tahosta, jolla intressinä voitollinen toiminta? Miten toteutuu hallintolaki? Toteutuuko asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu? * 2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely, kommentit: * HE:n s. 152 kohdassa "Jos työnantaja tarjoaa henkilölle työtä suoraan...." Jos sama henkilöstöpalveluyritys on palveluntuottaja ja työnantaja, heikentääkö palveluntuottajan asemaa työnhakijoiden keskuudessa se, että yritys tekee ilmoituksen työstä kieltäytymisestä ja työnhakija saa mahdollisesti seuraamuksen? Nollatuntisopimuksen huomioiminen tervetullut vaihtoehto, varsinkin kun nollatuntisopimukseen sidottu on työssä oleva järjestelmässämme. Maakunnan näkökulmasta asian selvittäminen työllistää, kun tarvitaan tuntiselvityksiä työssäoloajalta ja selvitetään työsopimuksen sisältöä jne. Positiivista huomata myös, että provisiopalkkaisesta työstä asiakkaalle mahdollisesti aiheutuvat ongelmat on huomioitu, vaikkakin lisätyötä ja tulkintaongelmia näiden palkka-asioiden selvittelyssä tullee vastaan. Työnhakijoille asetettavaan hakuvelvoitteeseen sisältyy ajatus siitä, että työttömyys johtuu työnhakemisen vähäisyydestä eikä työpaikkojen vähäisestä määrästä suhteessa työttömiin. Jos aktiivisesta työn hakemisesta raportoidaan kerran viikossa, ilmoitusten ja sitä myötä myös unohduksien määrä moninkertaistuu. Seurauksena työnhaun katkeamisia, joita selvitetään ja korjataan. Kuluu paljon aikaa eikä asia enää tapahdu asiakkaan toimesta verkossa. Seurauksena on yhteydenottoja puhelimitse ja henkilökohtaisesti. TE-toimistoihin lanseeratun luottamusloikan hengen luomisen jälkeen tällainen viikkokohtainen ”isoveli valvoo” –systeemi vaikuttaa todella erikoiselta. Esitys ei tältä osin ole linjassa norminpurkutalkoiden kanssa. Jos sopivia avoimia työpaikkoja ei ole, niin maakunta tai palveluntuottaja sopivat muista tavoista, joilla työnhakija voi edistää omatoimisesti osaamistaan, työnhakuaan jne. Tarkoittaisi käytännössä, että joidenkin asiakkaiden kohdalla pohdittaisiin viikoittain, mitkä ovat näitä muita tehtäviä? Ja kuka määrittelee sen? Määrällinen työpaikkojen hakutavoite sopii työkykyisille, työmarkkinakelpoisille henkilöille alueilla, joilla työtä on tarjolla. Kaikilla alueilla ja kaikille työnhakijoille se ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista eikä tarkoituksenmukaista. Lain perusteluissa mainitaan tarvittaessa myös muusta mahdollisesta aktiivisuuden osoituksesta kuin määrällisestä työnhakemisesta. Tämä tulisi määritellä todella huolellisesti, jotta työnhakijoiden yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Työnhakijan ei edellytetä hakevan avointa paikka, jos hän on ollut esim. työssä, yrittäjänä jne. Nykyisen käytännön mukaan max kahden viikon työ- tai yrittäjäjaksoja ei ilmoiteta TE-toimistolle. Jos jatkossakin näin, niin mistä maakunnalla voisi olla tietoa näistä viikoista, jolloin ei ole tarvinnut hakea. Eli tässä kohtaa taas työttömyyskassalla ja Kelalla on tieto työjaksoista, joita maakunta tarvitsisi käsitellessään työnhakijan palveluun liittyviä asioita. HE:n sivulla 91 "Jos työnhakija jättäisi hakematta työpaikkaa, johon .... ei niitä selvitettäisi erikseen, eikä niistä asetettaisi erikseen korvauksettomia määräaikoja, kuten nykyisin". Samoin s. 153. Laissa 2a luku 4§ 4 mom. sanamuoto antaa ymmärtää, että myös yksittäisestä työstä kieltäytymisestä seuraa etuuden keskeytys. Ehdotettu uudistus ei millään lailla todellisuudessa edesauta henkilön työllistymistä avoimille markkinoille. Näennäistä työpaikkojen hakemista ja tekemistä, turhaa byrokratiaa, paljon tietoa joudutaan siirtämään maakunnan, palveluntuottajien ja maksajien välillä. Työnhakijana runsaasti asiakkaita, joiden toimeentulona on työmarkkinatuki, vaikka heillä ei ole realistisia mahdollisuuksia päästä työelämään (esim. Ikääntyneet työnhakijat, maksimiajan 300 pv sairaspäivärahaa saaneita, joiden terveydentilan ei ole 300 päivän jälkeen muuttunut paremmaksi, mutta eläkehakemus on hylätty, tai mielenterveyskuntoutujat, päihderiippuvaiset, asunnottomat, vankil * 5 luku Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 7 luku Työmarkkinatukea koskevat yleiset säännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 9 luku Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu, kommentit: * HE:n lakiehdotuksen 2 § mukaan ratkaisun tekeminen säilyisi maakunnilla - hyvä asia. Ehdotuksen 4 § mukainen KOTO-omon poikkeukset selkeästi omaksi kohdakseen – hyvä asia. Ehdotuksen 5 § Hakeminen ja lausunnot. Maksajan ja maakunnan roolit – muuttuuko tässä ratkaisuvaiheessa joku aiempaan verrattuna, kun painotetaan, että maakunnan rooli on tehdä ratkaisu mm. koulutustarpeesta ja muut tukemiseen liittyvät työttömyysetuuden saamisen edellytykset ratkaisee maksaja? Lisäksi on hyvä, että hakemuksen jättämiselle on asetettu aikaraja 2 viikkoa, mutta tulisiko tämä määritellä tarkemmin arkipäivinä tai vuorokausina, ettei tule tulkintavaikeutta? Jousto peruutuspaikkoja saaneiden kohdalla tulee edelleen säilyttää. Tulisiko lakiin sisällyttää velvoite myös ratkaisun tekemisestä tietyssä ajassa, kun hakijalle määritellään tarkasti hakuaika? Lakiehdotuksen 6 § ja 7 § kaikki seuranta ja ilmoitukset maksajille – hyvä asia. * 10 luku Työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa etuutta koskevat säännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 10 a luku Kulukorvaus, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 11 luku Toimeenpanoa koskevat säännökset, kommentit: * Lähtökohtainen epäkohta on, että työttömyysetuusoikeuden selvittämisessä työttömyyskassa toimisi ratkaisijana omille jäsenilleen. Jo edeltävinä vuosina on ollut tapauksia, joissa työttömyyskassa on vaatinut TE-toimistolta esteetöntä lausuntoa (sekä ns. peruslausuntoja että asiantuntijalausuntoja), mutta sitä ei ole annettu. Kun ko. asia on käsitelty muutoksenhakulautakunnassa, on lautakunta pysyttänyt annetun lausunnon. Työttömyyskassaa ei voida katsoa ”puolueettomaksi” ratkaisijaksi edes ns. peruslausuntojen ollessa kyseessä. Työttömyyden johdosta annettava työvoimapoliittinen lausunto vaikuttaa hakijan toimeentuloon, jolloin kyse on viranomaistoiminnasta, julkisen vallan käytöstä, ja työttömyyskassa ei voi asiaa hoitaa. Työttömyyskassa ei voi ratkaista onko henkilö työttömyysetuuteen oikeutettu työtön työnhakija. Ei ole järkevää että henkilö asioisi työnhaun ja kasvupalveluiden osalta maakunnan tai palveluntuottajan kanssa ja etuuden maksaja ratkaisisi työttömyysetuuden saamisen yleiset edellytykset. Nämä kaksi asiaa nivoutuvat yhteen ja niitä ei ole järkevää irrottaa eri tahojen hoidettavaksi. Miten esim. tällöin hoidetaan tapaukset, jolloin henkilö ilmoittaa ettei osallistu pakolliseen infotilaisuuteen tai aloita toimenpidettä, saavu varatulle ajalle koska on ulkomailla ja ei ole Suomen työmarkkinoiden käytettävissä? Nykytilanteessa TE-toimisto antaa esteellisen lausunnon 0A2. Kyse ei ole seuraamusjärjestelmästä, joten mitä tekee maksaja? Ehdotuksella lanseerataan ns. "kahden luukun periaate". Työvoimapoliittisesti moitittavien menettelyjen seuraamusten arviointi on ehdottomasti viranomaistyötä jossa käytetään merkittävää julkista valtaa. Sitä ei missään tapauksessa voi hoitaa muu kuin viranomainen. Jokaisessa maakunnassa tulisi olla oma yksikkö, joka antaisi kaikki työttömyyden perusteella annettavat työttömyysturvalausunnot. Näin työttömyysturva-asioiden käsittely olisi mahdollisimman yhdenmukaista. Samalla myös pystyttäisiin hyödyntämään paikallistietämystä ja tuntemusta, jota myös tarvitaan työvoimapoliittista harkintaa vaativissa asioissa. Luoko maakuntavetoinen malli erilaisia käytäntöjä eri maakuntiin työttömyysturvan toimeenpanossa? * 12 luku Muutoksenhaku, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 13 luku Tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset, kommentit: * Palveluntuottaja ilmoittaisi havaitsemansa seikan, jonka perusteella seuraamus on asetettava. Miten palveluntuottajat osaavat/tietävät mitä pitää ilmoittaa ja mistä seikoista ilmoittavat mitä asioita? Miten heidät koulutetaan ja varmistetaan heidän työttömyysturvalain tuntemuksensa? Palvelun tuottajia on useita jo yhden maakunnankin alueella. Palvelun tuottajan intressissä ei ole ilmoittaa asiakkaasta asioita, joista tietää olevan ikäviä seuraamuksia asiakkaalle. Asiakkaat tulevat olemaan hyvin eriarvoisessa asemassa. * 14 luku Erinäisiä säännöksiä, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * Vuorotteluvapaan toimeenpanoon liittyvät tehtävät siirrettäisiin TE-toimistoilta työttömyyskassoille ja Kansaneläkelaitokselle. Lisäksi tehtäisiin vuorotteluvapaasijaista koskevia muutoksia. Kommentit: * Vuorotteluvapaiden informaatiotehtävät tarkoitus siirtää työttömyysetuuden maksajille, mutta mistä nämä saavat selville vuorotteluvapaasijaisen statuksen; toisaalta työnantajat ovat halunneet pääsääntöisesti, että vuorotteluvapaapaikkoihin haetaan sijaisen kelpoisuuskriteerit täyttäviä ehdokkaita, eivätkä paikat ole avoimessa haussa (valmistelu tosin vielä kesken, joten vaikeaa kommentoida). * Kommentit muutoksiin liittyvistä laeista: * Ei kommentoitavaa. * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: * 1§ Painotetaan yhteisöjen ja maahanmuuttajan omaa entistä suurempaa sitoutumista. Mitä tehdään niille maahanmuuttajille ja yhteisöille, jotka eivät halua kotoutua vaan pyrkivät aktiivisesti sulkeutumaan ympäröivästä suomalaisesta yhteiskunnasta ja haluavat elää vain omissa kielellisissä, kulttuurisissa ja uskonnollisissa piireissään. Suuriin kaupunkeihin hakeudutaan useimmiten juuri näissä olevien suurien yhteisöjen takia, vaikka pienemmillä paikkakunnilla kotoutuminen ja työllistyminen voisi olla nopeampaa. Perheissä vanhemmat jäävät usein kielitaidottomiksi kotoutumispalveluista huolimatta ja lapset joutuvat hoitamaa aikuisten asioita eivätkä saa tukea esim. koulunkäyntiin. 4§Lapsella on paljon oikeuksia, mutta ne eivät vain aina toteudu. Lapset eivät ole TE-toimiston asiakkaita, mutta ongelmat ja tilanteet perheessä vaikuttavat mahdolliseen tulevaan asiakkuuteen TE-toimistossa. Koulutusvaroja on leikattu rajusti ja tulevassa ammatilllisen koulutuksen reformissa opiskelijan tulisi entistä enemmän pystyä itsenäiseen opiskeluun. Kuitenkin maahanmuuttajat kuten monet suomalaisetkin nuoret ovat erityisen tuen tarpeessa selviytyäkseen opinnoissaan. Aikuisista osa ei opi edes lukemaan ja kirjoittamaan ikinä, heille ei käytännössä ole paljonkaan jatkopolkuja koulutukseen tai työelämään. Eri toimijoiden kesken voidaan suunnitella vaikka minkälaisia palveluita, mutta jos joko omasta motivaation puutteesta tai muistä, esim terveydellisistä syistä kotoutuminen ei etene, niin mitä sitten? On visioitu, että maakunnat voisivat määritellä toimintansa täysin itsenäisesti. Ainakin kotoperuspalveluiden alkuvaiheessa pitäisi olla yhteismitallisia koko maassa, jotta tasapuolinen asiakkaiden kohtelu toteutuisi. Maahanmuuttajat myös liikkuvat maassa paljon, joten hyvin erilaiset palvelumallit vaikeuttavat oikeaan palveluun ohjautumista ja palvelun tarjoajan taholta edellyttää ylimääräistä asioiden selvittelyä. Alkuvaiheen jälkeen kun luodaan jatkopolkuja, palvelumallien kirjo voi olla hyvinkin laaja alueiden ja asiakaskunnan tarpeiden mukaan. 2§ ”Suomeen muuttavalle Suomen kansalaiselle järjestettäisiin tukitoimenpiteitä lähinnä osana yleisiä peruspalveluja ja palvelutarve otettaisiin huomioon esim. kasvupalveluja järjestettäessä”. Tämä on ollut ongelmallinen ryhmä, koska heille ei ole käytännössä sopivia palveluja tarjolla, jos suomen kielen taito on heikko. Omaehtoisiin koulutuksiin osallistumiseen monella liian suuri kynnys lähteä opintotuella. Hyvä, jos ratkaisua tulee kasvupalvelujen kautta. ”Mikäli maahanmuuttaja muuttaa pois Suomesta aloitettuaan laissa mainitun viranomaistoimin tuetun kotoutumisprosessin ja palaa myöhemmin Suomeen kotoutuakseen uudestaan, kotoutumispalveluihin pääsy arvioidaan tapauskohtaisesti”. Tähän pitäisi saada jokin rajanveto, muuten voi olla mitä vaan. Jollekulle voi olla ensimmäinen kotosuunnitelma tehty jo 10 vuotta sitten. Viiden vuoden maksimiajaa käyttö olisi toivottavaa ja selkeä sääntö eli kotoutumispalveluita voisi näissä tapauksissa saada viiden vuoden puitteissa ensimmäisestä kotosuunnitelmasta lukien. Vastaavia ryhmiä ovat esim. työssä vuosia olleet ja kotona vuosia lapsia hoitaneet vanhemmat, jotka eivät ole oppineet tai edes yrittäneet oppia kieltä. 5§Tulkin käytön pitää rajoittua vain alkuvaiheeseen, ennen kuin mennään kielikoulutukseen. Tulkin käytölle ei ainakaan työnhakijapalveluissa pitäisi olla perustetta, jos asiakas on asunut Suomessa 10-20 vuotta ja voi olla jopa Suomen kansalainen. Hyvä painotus on, että Käytetyn kielen ei myöskään tarvitse olla äidinkieli, vaan muu yhteinen kieli on riittävä, esim. englanti yleisesti. Kotoutuva asiakas pitää saada ymmärtämään, että aina ei voi automaattisesti saada tulkkia, vaan pitää opetella suomea niin että pystyy hoitamaan asioitaan itsenäisesti ja menemään työhön. Eri paikkakunnilla ja eri vir * 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit: * Kotoutuminen on hyvin vahvasti viranomaisyhteistyöhön ja viranomaisvastuuseen painottuvaa palvelua (lupaviranomaiset, poliisi, kela, maistraatti, kunnat, verottaja). Samoin työhön liittyy monella tasolla neuvontaa, päätöksentekoa ja harkintaa, josta ulkoistettu taho ei voi olla vastuullinen. Näitä ovat esim. koulutusvalinnat, kuulemiset ja erottamiset, kotoutumisajan pituuden määrittäminen, työkokeiluun liittyvä harkinta, vastuu oikean tiedon antamisesta jne. 9§,10§,11§ Alkukartoituksesta ei tule tehdä liian vaikeasti hallittavaa, usean tahon tekemää päällekkäistä toimintaa. Se soveltuu hyvin ulkopuoliselta palveluntuottajalta hankittavaksi palveluksi. (haastattelu, kirjallinen testi). Uudelle asiakkaalle kotopalvelut tekee kevyen alkukartoituksen ja sieltä ohjataan ostopalveluun. Tämä on ollut toimiva malli. Kunnat ovat tehneet vähän kartoituksia. Kuitenkin sosiaalitoimen asiakkuudessa olevat työvoiman ulkopuolella olevat on hyvin pystytty ohjaamaan kunnan kotouttaviin toimintoihin, tähän ei ole tarvittu varsinaista alkukartoitusta. Opiskelijoiden tai työssä olevien alkukartoittaminen on haasteellista eikä sinänsä useinkaan tarpeellista. Tärkeää on taata, että eri ryhmillä on riittävästi tietoa ja neuvontaa helposti saatavilla, jotta voivat ohjautua heille sopiviin palveluihin. Tässä esim. omakielisillä neuvontapalveluilla ja maahanmuuttajayhdistyskentän tietotaidon hyödyntämisellä on tärkeä merkitys, etenkin, jos tiedon hakeminen netistä on haasteellista. Ohjaus- ja tukipalveluja olisi luontevaa hankkia ulkopuoliselta taholta, esim. kolmannen sektorin tekijöiltä. Myös kaikkein heikompiosaisten palvelut tulee taata. 12§ Olisikin hienoa, jos eri tahot voisivat yhdistää suunnitelmia tai ylipäätään vaihtaa tietoa jollain yhteisellä alustalla. 14§Kotoutumissuunnitelman laatiminen yksityisen palveluntuottajan kanssa aiheuttaa monia kysymyksiä. Miten voidaan taata viranomaisvelvoitteet työttömyysturva-asioiden ja maahanmuuttajan oikeuksien ja velvoitteiden selvittämisen suhteen? Jos palveluntuottaja antaa väärää neuvontaa, mikä on vastuu? Kenen vastuulla esim. tutkintotodistusten tarkistaminen? Mitkä tarkalleen ovat yksityisen palveluntuottajan tiedonsaantioikeudet esim. viranomaisilta? Alaikäisten osalta ohjauksessa ongelmia. Esim. perheryhmäkodeissa asuvien edunvalvojat ja ohjaajat eivät useinkaan ole osanneet ohjeistaa nuoria ilmoittautumisessa TE-toimistoon nuoren parhaan edun mukaisesti. 15§, 16§ Vasta maahan muuttaneella kotoutuja-asiakkaalle on useimmiten mahdoton määritellä mihin kouluun/palvelun tuottajalle hän haluaa. Useimmiten halutaan siihen kouluun/palveluun, missä kaveritkin tai puoliso on tai mihin on lyhyin matka. Tässä kohden on vaikea määrätä asiakasta mihinkään muualle, jos periaatteellinen valinnanvapaus on todettu. Mikä ohjausvelvoite on yksityisellä palveluntuottajalla, joka laatii kotoutumissuunnitelman, missä sovitaan toimenpiteistä? Osa kotoutujista on jo alkuvaiheessa tai lyhyen koulutuksen jälkeen valmiita työelämään. Ongelma useimmiten on kielitaito. Heille palveluntuottajalle tulostavoitteiset työnetsijäpalvelutyyppiset ovat sopivia, jos kielitaito-ongelma on ratkaistavissa. 17§,18§ Kotokoulutus Kasvupalvelukoulutuksena: varsin yleisluontoinen kuvaus, käytännössä koulutus voi olla monen tyyppistä tarpeista riippuen. Viime aikoina on vahvasti rummutettu intensiivisten, lyhyempien enemmän ammatillisia valmiuksia kehittävien koulutusten perään. Koulutuksia tulee enemmän jaksottaa ja palvelukokonaisuuksia koota jokaisen henkilökohtaisen tarpeen mukaan. Onko omaehtoisen kouluttajien kanssa sovittavissa sisällöistä enemmän työelämään suuntautuviksi- nyt monet turhan pitkiä ja liian yleissivistävyyteen painottuvia, kuitenkin sisällöt etukäteen määriteltyjä ja niihin vaikea tehdä radikaaleja muutoksia. Pitkä neljän vuoden ”peruskouluputki” aikuisilla huolestuttaa, nopei * 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit: * Ei erityistä kommentoitavaa. Kotoutumisen edistämisen suunnittelu ja kehittäminen on jo tälläkin hetkellä monialaista yhteistyötoimintaa ja erilaisia maahanmuuttaja-asioiden toimikuntia ja yhteistyöryhmiä on jo toiminnassa. * 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit: * Ei erityistä kommentoitavaa. Suuremmissa kunnissa ainakin on jo nyt ollut kotouttamisohjelmat ja strategioissa on otettu huomioon maahanmuuttajien palvelut. Kunnat järjestävät omia kotoutumiskoulutuksia eri ryhmille. Pienten kuntien kannattaa yhdistää voimansa maahanmuuttajapalvelujen järjestämisessä. * 5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet, kommentit: * Kuten nytkin, valtion tehtävänä on seurata, että kotoutumispalvelut toteutuvat mahdollisimman tasapuolisesti kaikkialla Suomessa. Valtio myös kehittää palveluja valtakunnallisesti sekä levittää ajankohtaista tietoa ja kouluttaa kotoutumisasioissa. Ei muuten erityistä kommentoitavaa. * 6 luku Ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta koskevat säännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa tähän, alaikäisten palveluja kommentoitu aiemmassa kohdassa. * 7 luku Rekisterisäännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 8 luku Erinäiset säännökset, kommentit: * Ei kommentoitavaa. * 9 luku Voimaantulo, kommentit: * Ei kommentoitavaa. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials