Lähettäjä: Kirjaamo TEM Päiväys: Fri Jun 16 14:23:05 EEST 2017 Vastaanottaja: "hare@tem.fi" Kopio: Aihe: VL: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: Kärhä Päivi TEM Lähetetty: 16. kesäkuuta 2017 14:07 Vastaanottaja: Kirjaamo TEM Aihe: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: marja.karvonen@ely-keskus.fi [mailto:marja.karvonen@ely-keskus.fi] Lähetetty: 16. kesäkuuta 2017 8:48 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho * ELY-keskus * Vastaajatahon virallinen nimi * Satakunnan ELY-keskus * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: * ELY-keskukset haluavat yhteisesti kiinnittää huomiota siihen, että eri lakien keskinäinen suhde ja lakipykälien keskeneräisyys vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista ja uudistuksesta lausumista, koska eri uudistusten kokonaisvaikutuksia ei ole vielä tiedossa. Tällaisia tähän kokonaisuuteen vaikuttavia lakiuudistuksia ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleva työttömyysturvan aktiivimalli sekä erilaiset väliaikaiset työvoimapoliittiset kokeilut. Lakiluonnoksissa korostetaan, että maakuntien harkintavalta aluekehittämistä koskevien tehtävien hoitamisessa vahvistuu. Kuitenkin lausunnolla olevien lakien perusteella vaikuttaa siltä, että tätä harkintavaltaa rajoittavat edelleen merkittävästi mm. työttömyysturvalain ja opiskelua koskevat säädökset sekä opetushallituksen opetussuunnitelmat. Laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelusta on luonteeltaan salliva ja mahdollistava, mutta laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista määrittelee edelleen pakollisiksi oikeastaan suurimman osan nykyisin voimassa olevan lain julkisista työvoima- ja yrityspalveluista mukaisista palveluista, ainoastaan valmennukset ja koulutuskokeilut on niminä poistettu palveluvalikoimasta. Tältä osin vaikuttaa siltä, että lailla ei ole pyritty luomaan uudenlaisia palvelukokonaisuuksia, vaan pitäytymään näiltä osin aiemman lainsäädännön mukaisissa palveluissa. Lakiluonnoksilla pyritään ilmeisesti varmistamaan nykyisten käytäntöjen siirtyminen maakuntiin ja turvaamaan kaikille asiakkaille samankaltaisia palveluita kuin nykyään on käytössä. Joiltain osin tämä on perusteltua, sillä ELY-keskukset ovat laajasti puoltaneet ns. minimipalvelujen säätämistä lakitasolla. Satakunnan ELY-keskus pitää kannatettavana sitä, että laissa julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista säädetään henkilöasiakkaan kohdalla minimipalvelut, jotta työnhakijoiden yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus palveluissa voidaan turvata eri maakunnissa. Muutoin riski yleiskatteellisen rahoituksen tilanteessa on, että palvelutarjonta ja palvelujen saatavuus poikkeavat suuresti maakunnittain, mikä johtaa erityisesti henkilöasiakkaiden kohdalla eriarvoiseen tilanteeseen eri puolilla Suomea. Maakuntien väliset asiakkaiden siirtymiset ja palvelujen saatavuus näissä tilanteissa tulee niin ikään turvata. Rahoituksen yleiskatteellisuus on ylipäänsä riski sen suhteen, miten maakunnan ohjaamat resurssit riittävät muihin kuin sote-tehtäviin ja minkälaiseen kasvupalvelutarjontaan ja laajuuteen resurssit riittävät. Lakiluonnoksen tavoite tuntuu olevan, että kaikkia asiakasryhmiä tulee palvella entistä systemaattisemmin, vaikka maakunnan mahdollisuus räätälöidä tarkoituksenmukaisia työllistymistä edistäviä palveluja on tosiallisesti kovin kapea ja tulee olennaisesti riippumaan käytettävissä olevista resursseista yleiskatteellisen rahoituksen puitteissa. Laki ei enää edellytä työnhakusuunnitelman laatimista, minkä seurauksena riski siihen, että asiakas jää ilman suunnitelman tekemiseen liittyvää asiantuntijaohjausta, kasvaa. Lakiluonnosten perusteella on vaikea hahmottaa, että mitkä tehtävät ovat viranomaistehtäviä, mitkä järjestämistehtäviä ja miltä osin tehtävät ovat palvelumarkkinoilla tuotettavia palveluita, mikä hankaloittaa uudenlaisten palvelukokonaisuuksien suunnittelua ja kehittämistä. Onkin toivottavaa, että laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista sekä niitä koskevat sisältölait käsitellään samanaikaisesti eduskunnassa. * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: * Lakiesityksen (4§) ehdotus siitä, että maakunnassa on oltava toimipisteitä, joissa työnhaun voi aloittaa henkilökohtaisesti asioimalla, on erittäin kannatettava. Kaikki asiakkaat tuskin pystyvät uudessa toimintamallissa toimimaan itseohjautuvasti ja tarpeitaan vastaavasti. Esityksen yleisperusteluissa todetaan että, digitaalisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella työnhakija voisi ohjautua suoraan palveluun tai tarvittaessa tarkempaan palvelutarpeen arviointiin. Tarkemman palvelutarpeen arvioinnin suorittaisi maakunta tai palveluntuottaja. Maakunta voisi arvioida palvelutarpeen esimerkiksi silloin, kun työnhakijalla digitaalisen palvelutarpeen arvioinnin perusteella on pitkäaikaistyöttömyyden riski tai monialaisen palvelun tarve. Digitaaliseen palvelutarpeen arviointiin sisältyy riski, että asiakas ei riittävällä tavalla tunnista omaa osaamistaan ja kykyjään. Seurauksena saattaa olla asiakkaan jääminen ilman tarkoituksenmukaista palvelua tai ohjautuminen epätarkoituksenmukaiseen palveluun. Palvelutarpeen arviointi asiakkaiden eteenpäin ohjaamiseksi ja "poluttamiseksi" edellyttävät hyvää ammattitaitoa etenkin tilanteessa, jossa asiakkaina on henkilöitä ja yrityksiä sekä useita palveluntuottajia. Satakunnan ELY-keskus katsoo, että osuvan asiakasohjauksen, asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun ja saumattomien palveluketjujen varmistamisen näkökulmasta maakunnalla tulisi harkintansa mukaan olla mahdollisuus tuottaa ainakin uudistuksen alkuvaiheessa kaikkien työnhakijoiden, ei vain haasteellisimpien kohderyhmien, palvelutarpeen arviointi julkisena hallintotehtävänä/viranomaistyönä. Myös palveluihin liittyvien digitaalisien järjestelmien tulee olla toimivia ja nykyaikaisia. Henkilöasiakkaan palveluprosessissa tulee turvata mahdollisuus asiakkaan "palautumisesta" palveluntuottajalta maakunnalle ja määriteltävä kriteerit palvelun keskeyttämiselle ja uudelleenarvioinnille. Palveluprosessi on määritetty pitkälti kaikille asiakkaille samantapaisesti, vaikka käytännössä asiakkailla on räätälöityjen palveluiden tarve. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat 8 §:ssä määritellyt määräaikaishaastattelut. Lakiluonnoksen perusteella määräaikaishaastattelut on tehtävä jatkossa kaikille työttömille työnhakijoille, vaikka ne olisivat ilmeisen tarpeettomia. Haastattelut tulisi tehdä myös sellaisille työttömille työnhakijoille, jotka ovat jo jonkin kasvupalvelun piirissä. Erilaisten prosessien ehdottomuuksista tulisi luopua. Samaa lähestymistapaa osoittavat pykälässä 10 kuvatut aktiivisen työnhaun mallit, joista luodaan valtakunnallisesti yhteneviä, vaikka työvoimapolitiikan toimintaympäristöt ja työttömyyden rakenteet vaihtelevat maakunnittain. Avoimien työpaikkojen määrä vaihtelee merkittävästi alueittain, jonka vuoksi samat vaatimukset eri puolilla maata saattavat johtaa jopa työpaikkojen muuttumiseen piilotyöpaikoksi, kun samoja avoimia työpaikkoja hakevat useat työttömät työnhakijat, vain koska näin edellytetään. Tältä osin vaihtoehto olisi, että työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän raamit olisi luotu, mutta niissä olisi maakunnallisesti liikkumavaraa laajemmin. On sinänsä kannatettava tavoite lisätä asiakkaan omaa aktiivisuutta ja vastuuta omasta työnhaustaan. Esitetty tapa hakea vähintään yhtä työpaikkaa viikossa ja raportoida työhausta tiiviisti tuottaa kuitenkin useita ongelmia ja haasteita, jotka pahimmillaan vievät pohjaa positiivisilta tuloksilta. Säädösehdotuksen henki on kontrolloiva ja tuottaa erittäin paljon raportointia, seurantaa ja selvittelytyötä. Riskinä on, että työnhakijat turhautuvat ja työnantajat kuormittuvat lukuisista "turhista" hakemuksista. Maakunnan viranomaistyö kuormittuu seurannasta, selvittelyistä ja sanktioiden hallinnollisesta työstä. Työnhakijoiden eriarvoisuutta lisää se, että työmarkkinat vaihtelevat toimialoittain ja alueittain. * 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit: * Lakiehdotuksen 15§.ssä on määritelty kasvupalvelukoulutus sen mukaisesti mitä toisen asteen reformissa on sovittu TEM:n ja OKM:n välisen rahoituksen osalta. Kasvupalvelukoulutus ei voi olla tutkintoon johtavaa koulutusta. Joka tapauksessa etenkin monelta pitkään työttömänä olleelta puuttuu ammatillinen tutkinto. On tärkeää, että tulevassa valtionosuuspohjaisessa työvoimakoulutuksessa on aiempaa enemmän työvaltaisia mahdollisuuksia suorittaa ammatillinen tutkinto. On hyvä, että ammatillisesta koulutuksesta annettavasta laista tarkoitetusta työvoimakoulutuksesta opiskelijavalinta kuuluu maakunnalle Pykälässä 20 määritellään kasvupalvelukoulutuksena toteutettava yhteishankintakoulutus. Pykälässä on todettu koulutusta voitavan toteuttaa yhdessä työnantajan, yrittäjäksi aikovan henkilön toimeksiantajan tai yrittäjyysoikeudet luovuttavan yrityksen kanssa siten, että tämä osallistuu koulutuksen rahoittamiseen kun koulutus järjestetään 1) määrätyn työnantajan palvelukseen tuleville tai palveluksessa oleville työntekijöille taikka vuokratyöntekijöille; tai 2) yrittäjäksi aikovalle. Pykälän viimeisessä kappaleessa todetaan yhteishankinnan maksuosuuksien yhteys ryhmäpoikkeusasetukseen (EU No 651/2014 ”Jos koulutus toteutetaan yhdessä elinkeinotoimintaa harjoittavan työnantajan kanssa siten, että koulutukseen osallistuu työnantajan tehtävissä työskenteleviä henkilöitä ja koulutuksen tavoitteena on, että työntekijät jatkavat työnantajan tehtävissä koulutuksen jälkeen,, valtion rahoittamaan osuuteen sovelletaan… em. asetusta. Pykälän kuvaus turvaa nykyisen muotoisen yhteishankinnan Rekrykoulutuksen ja Täsmäkoulutuksen jatkuvuuden, mutta ei mainitse erikseen Muutoskoulutusta. Nykyisen lainsäädännön mukaan yhteishankintana voidaan hankkia myös ns. Muutoskoulutusta, jonka tavoitteena on mahdollisimman nopea uudelleen sijoittuminen uusiin työtehtäviin. Muutoskoulutus on ollut käytetty ja hyvin toimiva instrumentti ja yhteistoimintamuoto te-hallinnon ja yritysten välillä erityisesti suurissa irtisanomistilanteissa, jotka ovat saaneet EGR –rahoituksen. Muutoskoulutuksia on toki toteutettu myös kansallisena rahoituksena. Laissa tulisi olla mainittu myös Muutoskoulutus yhtenä yhteishankinnan muotona. * 4 luku Työkokeilu, kommentit: * 22 § Työkokeilun reunaehdot on määritelty hyvin tarkasti eli nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Varsinkin enimmäiskeston laskennan aloittaminen uudelleen tietyn pituisen työttömyyden keston jälkeen jäykistää tarpeettomasti työkokeilun käyttöä. * 6 luku Erinäiset säännökset, kommentit: * Vakinaistamispäätöksen saanut Ohjaamo pitäisi mainita palveluna, joka maakunnan tulee järjestää. 31§: Muutosturvan toteuttamiseen liittyvät maakunnan tehtävät Pykälässä korostetaan maakunnan, työnantajan ja työntekijöiden yhteistyötä muutosturvan toimintamallissa. Maakunnan tehtäväksi säädetään palvelutarvekartoitus yhdessä työnantaja ja henkilöstön edustajien kanssa, ja .."sovittaa palvelut yhteen työnantajan kustantaman valmennuksen ja koulutuksen kanssa sekä varata riittävät resurssit ja varautua tarpeellisiin toimenpiteisiin…”.. Lakiesitykseen tulisi lisätä maininta, että maakunta voi hankkia yhdessä työnantajien kanssa muutosturvaa tukevia palveluja. Käytännön instrumentti tässä yhteydessä olisi Muutoskoulutus, Pykälän viimeisessä kappaleessa säädetään isoihin irtisanomisiin liittyvästä EGR -hallinnoinnista:”Suurissa irtisanomistilanteissa Suomen hakiessa Euroopan globalisaatiorahaston rahoitusta EGR –asetuksen mukaisiin toimenpiteisiin maakunta hoitaa julkisena hallintotehtävänä Euroopan globalisaatiorahaston alueellisen toimeenpanon.” Pykälässä ei mainita maakuntien roolia suurissa irtisanomistilanteissa. Maakunnan rooli käytännön tukitoimenpiteiden suunnittelussa ja koordinoinnissa on keskeinen. Lisäksi suuret irtisanomistilanteet koskevat usein useampaa maakuntaa. Näin ollen, pykälään tulisi lisätä maininta maakunnan ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteistyöstä suurissa irtisanomistilanteissa. * 1 Luku Yleiset säännökset, kommentit: * Ei kommentteja yleisiin säännöksiin. * 2 Luku Yritykselle myönnettävät tuet, kommentit: * 2 luku, 3§ Pykälässä on mainittu, että maakunta voi myöntää tukea yrityksen 1) toiminnan käynnistämiseen. Tällä tuella on tarkoitus korvata nykyinen starttiraha. Tämä on kannatettava uudistus, joka muuttaa starttirahan nykyisestä alkavan yrittäjän toimeentulon turvaavasta tuesta yritystueksi. Luonteeltaan ko. tuki on yritystuki, se mm. lasketaan de minimis -tueksi yritykselle. Yritystukena tuki keskittyy nykyistä starttirahaa paremmin yritystoiminnan kannattavuuden edellytyksiin ja alkavien yritysten tukemiseen. ELY-keskus pitää hyvänä, että uusi laki mahdollistaa tuen myöntämisen myös toiminnan käynnistämiseen. Pykälässä on mainittu, että Maakunta ja Uudenmaan kuntayhtymä voi kansallisista varoista myöntää tukea yrityksen: 2) kehittämistarpeiden arvioimiseksi tarpeellisiin analyysipalveluihin sekä toiminnan kehittämiseksi tarpeellisiin asiantuntijapalveluihin ja koulutuspalveluihin; 3) uuden liiketoiminnan kehittämiseen, kasvuun ja kansainvälistymiseen liittyviin kehittämis- ja investointihankkeisiin. Mahdollistaako lain ko. pykälä myös laajan tuotannon kehittämishankkeen tukemisen ilman merkittävää kasvu tai kansainvälistymistavoitetta? 2 luku, 5§ Tuen myöntämisen yleisissä edellytykset on mainittu tukea voidaan myöntää, jos yrityksellä arvioidaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan. Tukea ei myönnetä, jos yritys on olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja tai sillä on olennaisia yksityisoikeudellisia maksuhäiriöitä, ellei maakunta tai Uudenmaan kuntayhtymä erityisistä syistä pidä tuen myöntämistä tarkoituksenmukaisena. Satakunnan ELY-keskus ei pidä kannatettavana lakiehdotuksen esitystä, jossa maakunta tai Uudenmaan kuntayhtymä voisi poiketa tuen myöntämisen yleisistä edellytyksistä tarkoituksenmukaisuus syihin vedoten. Viittaamme asiaan myös 5 luvun 31 pykälän kommenteissa. * 3 Luku Voittoa tavoittelemattomalle oikeushenkilölle myönnettävät tuet kehittämis- ja inves-tointitoimintaan, kommentit: * Yrityksille ja yhteisöille myönnettävät tuet, lakiesityksen perusteluissa todetaan: ”Esityksessä ehdotetut muutokset eivät suoraan johtaisi palkkatuen kohdentumiseen uudella tavalla. Esityksessä ehdotetaan kunnille maksettavasta lisätuesta luopumista, mikä saattaisi vähentää yksittäisten kuntien mahdollisuuksia työllistää palkkatuella, mutta valtakunnan tasolla muutos olisi vähäinen. Työllisyyspoliittista avustusta saaneiden hankkeiden yhteydessä on useimmiten tarjottu myös palkkatukityöpaikkaa hankkeen järjestävästä yhdistyksestä tai säätiöstä. Niillä toimijoilla, joilla työllisyyspoliittisella avustuksella rahoitettu ohjaushenkilöstö on ollut välttämätöntä, palkkatuettu työ vähenee. Jos yhdistyksen taloudellinen tilanne ei mahdollista ohjaushenkilöstön palkkaamista, palkkatuettu työ voi loppua. Työllisyyspoliittisen avustuksen poistuminen voi näin välillisesti vaikuttaa kolmannen sektorin osuuteen aloitetuista palkkatukityöpaikoista. Vaikutukset voivat olla myös hyvin vähäiset, koska on paljon yhdistyksiä, jotka tarjoavat palkkatuettua työtä, ilman työllisyyspoliittista avustusta. Mikäli kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden osuus laskee, yritysten osuus palkkatukityöllistäjistä voi kasvaa. Koska maakunnilla olisi jatkossa mahdollisuus päättää palkkatukeen kohdennettavista määrärahoista ja tuen myöntämisestä, voisi palkkatuen kohdentuminen muuttua merkittävästikin nykyisestä. Nämä muutokset johtuisivat kuitenkin maakunnan itsenäisestä asemasta, eivätkä tässä esityksessä ehdotetuista palkkatuen säädöksistä.” On tosiasia, että kunnat ja järjestöt eivät voi taata pysyvää tai pitkäaikaista työllistämistä. Kuntien ja yhdistysten palkkatuen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä huomattavasti, jos palkkatuen tueksi olisi mahdollista hankkia työhönvalmennusta tai työnetsintäpalveluita. Asiakkaan eli yksilön näkökulmasta myös kuntien ja yhdistysten palkkatuki on vaikuttavaa, ja sillä on monia heijastusvaikutuksia, jotka pitäisi huomioida tässä nimenomaisessa kohtaa. Lakiesityksen vaikutukset, s. 82-84 todetaan seuraavaa: "Työllisyyspoliittisesta avustuksesta ei jatkossa säädettäisi lailla…uudenlainen hanketoiminta on tarvittaessa helposti kytkettävissä rekrytointi- ja osaamispalveluihin". Työvoimapoliittisen avustuksen lisäksi on tarjolla muitakin työllistämiseen liittyviä hankerahoitusvaihtoehtoja (mm. ESR- ja STEA- rahoitus). Esityksessä kuitenkin mainitaan että työvoimapoliittisen avustus on ollut hallinnoltaan keveämpää muihin rahoitusmuotoihin nähden. Tällä on merkittävä lisäarvo erityisesti pienemmille toimijoille. Kevyt hallinnointi mahdollistaa vaikuttavan hanketyön, jossa voidaan keskittyä tavoitteelliseen toimintaan ja asiakastyöhön. Lisäksi STEAn rahoitus kohdistuu eri tavalla eri maakuntiin. Esimerkiksi Satakuntaan on kohdistunut perinteisesti melko vähän STEAn (ent RAY:n) rahoitusta. Työvoimapoliittisen hankerahoituksen säilyttämistä tulisi näistä syistä harkita. Jos järjestöt jäävät ilman rahoitusta, palveluvalikoimaan voi syntyä kaikkein heikommassa työmarkkina-asemassa olevien asiakkaiden palveluihin aukkoja. * 5 Luku Tuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen, kommentit: * Pykälän 31 ehdotuksen mukaan tukea ei makseta, jos: 1) tuen saaja ei noudata Euroopan unionin tai kansallisessa lainsäädännössä tai tukipäätöksessä asetettuja ehtoja; 2) tuen myöntämisen jälkeen käy ilmi, että tuen myöntämisen edellytykset eivät täyty; 3) tukea on myönnetty virheellisesti, liikaa tai perusteettomasti; 4) Euroopan unionin lainsäädäntö kieltää maksamisen. Satakunnan ELY-keskus viittaa 2 luvun 5 pykälän kommenttiin, jossa ELY-keskus ei pidä kannatettavana lakiehdotuksen esitystä, jossa maakunta tai Uudenmaan kuntayhtymä voisi poiketa tuen myöntämisen yleisistä edellytyksistä tarkoituksenmukaisuus syihin vedoten. * 7 Luku Euroopan unionin rakennerahastoja koskevat erityissäännökset, kommentit: * Rakennerahastoasioiden päätöksenteko ja hallinnointi tulee maakuntauudistuksen myötä kaikkiin 18 maakuntaan. Tämä on maakunnan aluekehittämisen kokonaisuuden kannalta hyvä ja kannatettava muutos. Välittävän toimielimen tehtävien hoidon kannalta on tärkeää, että niihin turvataan siirron yhteydessä riittävät henkilöresurssit ja rahastojen tekninen tuki. Rakennerahastotoiminta on tarkasti EU-tasolta säädeltyä toimintaa, esimerkkinä myönnön, maksatuksen, toteutuksen, varmennusten ja tarkastuksen eriyttämisvaade, joka vaatii riittävät henkilöresurssit ko. velvoitteiden hoitamiseksi. * 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit: * Useassa kunnassa maahanmuuttajien kotoutumisen edistäminen on järjestetty kunnan sosiaalitoimessa, joten jatkossa sosiaalipalveluita tarvitsevat maahanmuuttajat ovat maakunnan sosiaalipalvelun asiakkaita. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jää kuntien tehtäväksi, mutta myös maakuntien tulee omassa toiminnassaan huolehtia tästä tehtävästä. Näiden tehtävien yhteensovitus on ensiarvoisen tärkeää. Miten varmistetaan, ettei synny päällekkäisiä toimintoja tai toisaalta tilannetta, jossa palvelua ei olekaan saatavilla? Uudistusten myötä merkittävä osa kotoutumista edistäviä palveluita tuotetaan jatkossa markkinaehtoisesti. Tätä koskevat samat kysymykset kuin muidenkin markkinaehtoisesti tuotettavien palvelujen kohdalla. Mitkä ovat markkinoiden intressit tuottaa palveluja? Tapahtuuko tässä ”kermankuorintaa” kannattavuuteen perustuen? Miten palveluohjaus kotoutumista edistäviin palveluihin hoidetaan? Miten varmistetaan, että syntyy toimivia kotoutumista edistävien palvelujen palveluketjuja? * 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit: * Sote- ja kasvupalvelu-uudistuksilla mahdollistetaan palveluiden tuotanto kilpailullisella monituottajamallilla sekä asiakkaan vapaus valita palveluntuottaja. Maakunta myös vastaisi siitä, että maahanmuuttaja-asiakas ohjattaisiin hänelle parhaiten soveltuvalle palveluntuottajalle tai muuhun kotoutumista edistävään palveluun, mikäli maahanmuuttaja ei pystyisi tarkoituksenmukaisella tavalla valinnanvapausoikeuttaan käyttämään. Tuntuu melko epärealistiselta, että maahanmuuttaja-asiakas pystyisi itsenäisesti valitsemaan hänelle sopivan palveluntuottajan. Valinnanvapausoikeus ei tule toimimaan tässä yhteydessä kovinkaan hyvin. Maahanmuuttajien kohdalla korostuu henkilökohtaisen neuvonnan ja palveluohjauksen rooli. Tärkeä pohdittava asia tässä on, mikä taho hoitaa maahanmuuttaja-asiakkaan palveluohjauksen. Maakunta tai useampi maakunta yhdessä asettaa maahanmuuttoasioiden yhteistyöryhmän, ellei yhteistyöryhmän asettamista katsota perustellusta syystä tarpeettomaksi. Yhteistyöryhmän tehtävänä on tukea kotouttamisen kehittämistä, suunnittelua ja toimeenpanoa maakunnassa sekä kotouttamisen yhteensovittamista maakunnan aluekehityksen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ja muun suunnittelun kanssa samoin kuin yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistämistä maakunnassa. Maahanmuuttoasioiden yhteistyöryhmän tehtäväkenttä on hyvin laaja. Ryhmän toimintaan voitaneen sisällyttää myös nykyisten alueellisten ETNOjen kaltaista toimintaa. * 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit: * Kunnan tai useamman kunnan yhdessä tulisi laatia kotoutumisen suunnittelun ja kehittämisen edistämiseksi ja monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi kuntastrategiaa ja kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa kunnan täydentävä kotouttamisohjelma. Erillinen kotouttamisohjelma voitaisiin kuitenkin jättää perustellusta syystä laatimatta esimerkiksi sen vuoksi, että kotouttamisen suunnittelun sisältö olisi tullut kattavasti jo kuntastrategiassa määriteltyä. Nykyisin korvausten saamisen edellytyksenä on, että kunta on laatinut ELY-keskuksen kanssa sopimuksen kuntaan osoittamisesta ja kotoutumisen edistämisestä ja että kunta on laatinut kunnan kotouttamisohjelman, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt. Kotouttamisohjelman olemassaolo ei ilmeisesti enää olisi edellytys korvausten saamiselle? Lakiluonnoksen mukaan ohjausta kolmannen sektorin palveluihin ja elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan roolia kotoutumisen palvelukokonaisuuden kumppanina vahvistettaisiin. Kolmannen sektorin roolin korostaminen on hyvä asia. Kolmas sektori on nykyiselläänkin merkittävä kotoutumista edistävien matalan kynnyksen palvelujen tuottaja sekä maahanmuuttajien hyvinvoinnin ja yhteiskunnallisen osallisuuden edistäjä. Myös lakiesityksen 27 §:ään kirjattu maahanmuuttajien osaamisen huomioiminen kunnan elinvoiman edistämisessä on kannatettava. Eri asia on, miten tämä toteutuu käytännössä. * 5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet, kommentit: * Lakiesityksen mukaan valtio maksaisi laskennallista korvausta kansainvälistä suojelua saavien vastaanotosta ja kotoutumista edistävien palvelujen järjestämisestä kunnille. Tulkitsemisesta aiheutuvat kustannukset sisällytettäisiin jatkossa laskennallisiin korvauksiin, samoin alkukartoituksen järjestämisestä aiheutuva erillinen laskennallinen korvaus. Valtion kunnille maksamista erityiskustannusten korvaamisesta pääosin luovuttaisiin ja ne siirrettäisiin soveltuvin osin maakunnan yleiseen valtionosuuteen. Yleiseen valtionosuuteen siirrettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannusten sekä toimeentulotuesta aiheutuvien kustannusten korvaus. Edellä esitetyn perusteella kunnat saisivat jatkossa pääsääntöisesti vain laskennallisen korvauksen. Etuna tässä on, että laskennallisten korvausten automatisoinnin myötä korvausten maksatusprosessi kevenee ja hallinnollinen työ vähenee. Voidaan todeta, että nykyinen erityiskustannusten korvauksista tehtäviin sopimuksiin perustuva malli ei ole toimiva. Tärkeää olisi kuitenkin varmistaa laskennallisen korvauksen riittävä taso. Muuten riskinä voi olla, että kunnat alkavat esim. säästää tulkkauksissa (tai jättää ne joiltakin osin kokonaan tekemättä), koska niitä ei enää korvata toteuman mukaisesti. Jos kustannusten korvaustaso jää muutenkin kovin alhaiseksi, saattaa tällä olla vaikutusta kuntien vastaanottohalukkuuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannukset ovat varsin iso kustannuserä. Oma kysymyksensä on näiden sisällyttäminen maakuntien yleiskatteellisen rahoituksen piiriin. Lakiesityksen 36 §:n mukaan maakunnan ja kunnan on haettava luvussa 5 tarkoitettua korvausta maakuntien talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukselle osoitetulla hakemuksella viimeistään yhden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana tapahtuneesta toiminnasta korvausta haetaan. Näin olen korvausten hakuaika lyhenee nykyisestä vuodella. Kustannusten ennakoinnin kannalta tämä on hyvä asia. * 6 luku Ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta koskevat säännökset, kommentit: * Lakiesityksen mukaan maakunta perustaa ilman huoltajaa maassa asuville lapsille ja nuorille tarkoitetun perheryhmäkodin taikka tuettua asumista, mikäli maakunnassa esiintyvä palveluntarve niin edellyttää. Vastuu ilman huoltajaa tulleiden asumisen järjestämisestä siirrettäisiin näin ollen ELY-keskuksilta ja kunnilta maakunnille. Alaikäiset sijoitettaisiin tästä huolimatta edelleen jonkin kunnan asukkaaksi (sovituille kuntapaikoille?). Ymmärrettävästi tässä tarvitaan myös kunnan myötävaikutusta. Vai voiko maakunta perustaa perheryhmäkodin kuntaan ilman kunnan suostumusta? Riittääkö, että perheryhmäkodin ylläpitäjiksi löytyy sopivia (yksityisiä) palveluntuottajia? Täsmennyksenä aiempaan lakiin lakiesityksen 41 §:ssä on erikseen mainittu tuettu asuminen 18–21 -vuotiaalle ilman huoltajaa Suomeen saapuneelle lapselle tai nuorelle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua ja tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä. Tässä kohtaa viitataan sosiaalihuoltolakiin. Tuetussa asumisessa tarjottavan tuen määrän on tarkoitus joustaa tuen tarpeeseen perustuen. Ilman huoltajaa tulleiden perhehoitoa koskevia säädöksiä selkeytettäisiin. Perhehoito on yksi varteenotettava (vaikkakin melko vähän käytetty) sijoitusmalli. Olisi hyvä, jos perhehoidosta aiheutuviin kustannuksiin (esim. perhehoitajien valmennuksesta aiheutuviin kustannuksiin) saataisiin tarkennuksia. Vai sisältyvätkö nämä maakuntien yleiskatteelliseen rahoitukseen? * 8 luku Erinäiset säännökset, kommentit: * Kuntaan ohjaamista koskevat pykälät hallituksen esityksessä laiksi kotoutumisen edistämisestä Maakunta laatii alueensa kuntien kanssa sopimuksen ulkomaalaislain (301/2004) 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otettujen henkilöiden kuntaan ohjaamisesta. Maakunta laatii kunnan kanssa sopimuksen myös muiden kuin edellä tarkoitettujen kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden kuntaan ohjaamisesta, mikäli se katsoo sopimuksen tarpeelliseksi ottaen huomioon maakunnan alueella olevien maahanmuuttajien määrä sekä erityisen tuen ja kuntaan ohjaamisen tarve. Nykyisin kuntien kanssa tehtävä sopimus koskee myös oleskeluluvan turvapaikkamenettelyssä saaneiden henkilöiden kuntaan sijoittamista. Lakiesityksen mukaan kuntien kanssa tehtäviin sopimuksiin tehtäisiin kirjaus pääsääntöisesti vain kiintiöpakolaisten osalta. Uusi käytäntö saattaa lisätä oleskeluluvan saaneiden ns. itsenäisten muuttojen määrää ja siirtymisiä muiden maakuntien alueelle. Oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan kuntaan ohjaaminen ilman kunnan kanssa tehtyä sopimusta olisi maakunnalle uusi tehtävä. Maakunta voisi toteuttaa kuntaan ohjaamisen myös kilpailuttamalla palveluntuottajan, joka vastaisi operatiivisesta kuntaan ohjaamisesta. Voisiko maakunta näin ollen ohjata oleskeluluvan saaneen turvapaikanhakijan kuntaan ilman kunnan suostumusta? Millä perusteella yksityinen palveluntuottaja tekisi kuntavalinnan oleskeluluvan saaneelle? Yksityisillä palveluntuottajilla tulisi olla UMAREK-, mahdollisesti myös VTJ- ja muiden sähköisten järjestelmien käyttöoikeudet kuntaan ohjaamisen mahdollistamiseksi. Tällä hetkellä ko. järjestelmien käyttöoikeudet myönnettäneen ainoastaan viranomaisille. Maahanmuuttovirasto tai vastaanottokeskus luovuttaisi salassapitosäännösten estämättä ilman aiheetonta viivytystä tiedon 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta henkilöstä ja tämän vastaanoton aikana selvitetyistä henkilö- ja muista tiedoista maakunnalle, joka ohjaisi henkilön kuntaan. Tiedot tulisi luovuttaa myös yksityisille palveluntuottajille, mikäli yksityinen palveluntuottaja hoitaa kuntaan ohjaamisen. Miten tässä tapauksessa varmistetaan tarvittava tietosuoja? Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials