Lähettäjä: Kirjaamo TEM Päiväys: Wed Jun 14 10:05:55 EEST 2017 Vastaanottaja: "hare@tem.fi" Kopio: Aihe: VL: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: Kärhä Päivi TEM Lähetetty: 14. kesäkuuta 2017 10:00 Vastaanottaja: Kirjaamo TEM Aihe: KIRJATAAN: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: tuomas.martikainen@utu.fi [mailto:tuomas.martikainen@utu.fi] Lähetetty: 14. kesäkuuta 2017 9:12 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho * joku muu, mikä? * Vastaajatahon virallinen nimi * Siirtolaisuusinstituutti sr * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: * Lakiehdotuksen keskeinen päämäärä on ottaa huomioon tulevien maakuntien rooli kotoutumisen edistämisessä. Nykyisellään merkittävä osa maahanmuuttajien palveluista on kunnilla ja niiden tarjonta vaihtelee huomattavasti paikkakunnittain. Maakunnat alueellisina palvelutuottajina, koordinaattoreina ja tilaajina parhaimmillaan tasaisivat palvelujen välisiä eroja. Samalla siirtymään kunnilta maakunnille sisältyy suuria riskejä, joita seuraavaksi nostamme esiin. Hallituksen esityksellä on useita hyviä tavoitteita. Esityksen mukaan kotoutumista edistävien palvelujen tavoitteena on tukea maahanmuuttajien työllistymistä ja yhteiskunnallista osallisuutta sekä hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa samoin kuin maakunnan ja sen alueella olevien kuntien elinvoimaisuutta ja kansainvälistymistä, ja lisäksi edistää hyviä väestösuhteita sekä tukea maahanmuuttajan mahdollisuuksia oman kielen ja kulttuurin säilyttämiseen. Useimpien tavoitteiden osalta ei kuitenkaan esitetä mitään konkreettisia toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi. Esityksestä ei ilmene, miten kotoutumistoiminnat edistävät maahanmuuttajien yhteiskunnallista osallisuutta tai hyviä väestösuhteita, kuten myönteisiä asenteita tai luottamusta. Esityksessä on huomioitu myös kaksisuuntainen kotoutuminen. Se jää kuitenkin maininnan tasolle, eikä esityksestä käy selvästi ilmi, mitä sillä tarkoitetaan, saati miten sitä tuetaan ja edistetään. Lakiesitys on rajattu koskemaan henkilöitä, jotka ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen. Olisi kuitenkin tärkeää tunnustaa se tosiasia, että turvapaikanhakijat asuvat Suomessa usein pitkään ennen oleskeluluvan saamista ja kotoutuminen alkaa jo turvapaikkaprosessin aikana. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös tähän esikotoutumisvaiheeseen. Sukupuolinäkökulman osalta on hyvä, että myös miehet otettu huomioon, heillä on erilaisia näkökulmia ja myös erilaisia haavoittuvuuden muotoja verrattuna naisiin Kokonaisuudessaan lakiesitys sisältää useita mahdollisuuksia edistää hyvää kotoutumista, mutta uuden hallinnollisen tason luomiseen sisältyy suuria riskejä, joista merkittävimpiä on toimivien paikallisten mallien loppuminen ja palveluketjujen hajautuminen entisestään. * 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit: * Kun yhdeksi tavoitteeksi asetetaan maakunnan ja kuntien elinvoimaisuuden ja kansainvälistymisen edistäminen, on huomioitava, että tämä ei saa johtaa vaikeasti työllistyvien ja heikommassa asemassa olevien maahanmuuttajien jättämiseen vähälle huomiolle. Etenkään kansainvälistä suojelua saavia ei tulisi arvottaa pelkästään taloudellisten etujen kautta. Esityksen mukaan maahanmuutto ja maahanmuuttajat halutaan kytkeä kokonaisvaltaisesti osaksi maakuntien kasvu-, koulutus-, elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa maakunnassa. Huomiota herättää, että asunto-, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa ei mainita tässä yhteydessä lainkaan, vaikka nämä ovat maakuntien laajimpia tehtäviä (kun taas koulutus ja elinkeinojen tukeminen ovat jäämässä kunnan tehtäviksi). Kuntien ja maakuntien vastuualueiden ja toimien koordinoinnin määrittelyssä onkin paljon limittäisyyttä, yhteisvastuullisuutta ja valinnanvaraisuutta. Tämä herättää huolen siitä, onko vastuunjako kaikissa tilanteissa ja kaikille toimijoille sekä asiakkaille selvä. Vaarana on, että perustuslain vaatimus palvelujen tasa-arvoisesta tarjonnasta alueellisesti ei toteudu käytännössä, kun osa toimista on määritelty toteutettavan tarvittaessa, kuten alkukartoituksen (11§) ja kotoutumissuunnitelman tekeminen tietyille maahanmuuttajille. On kysyttävä, määritelläänkö maahanmuuttajien palveluntarve ja palveluiden soveltuvuus (22 §) eri maakunnissa siten, ettei synny alueellista epätasa-arvoa, etenkin kun myös maahanmuuton ja kotoutumisen maakuntaohjelman tekeminen on määritelty tarveharkintaiseksi (21§). Uudistuksen myötä palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta vastaavat aiempaa useammat tahot, mukaan lukien yksityiset palveluntuottajat. Tällöin myös palvelujen yhteensovittamisen tarve kasvaa. Toimijoiden määrän kasvaessa ja viranomaisvastuiden jakautuessa maakunnan ja kunnan välillä voi kotoutumista edistävien palveluiden tehokas ja oikea-aikainen yhteensovittaminen sekä maahanmuuttajan ohjautuminen tarvetta vastaavaan palveluun tai palvelukokonaisuuteen olla entistä vaikeampaa. Miten huolehditaan siitä, että tiedetään, kuka koordinoi vastuullisesti yksittäisen kotoutujan palvelupalettia ja eri toimijoita? Alkukartoitusten ja kotoutumissuunnitelman laatimisessa korostetaan nopeaa siirtymistä työmarkkinoille, mutta se ei ole kaikille maahan muuttaneille mahdollista. Esityksessä keskitytään työttömiin maahanmuuttajiin, jotka ovat käynnistäneet työnhaun, mutta huomiota on kiinnitettävä myös työvoiman ulkopuolella oleviin ryhmiin, erityisesti kotiäiteihin, ja kotoutumiseen tarvitaan yksilöllistä joustoa. Toisaalta myös yrittäjyyden merkitys jää esityksessä vähäiseksi, vaikka esimerkiksi työllisistä pakolaisista 18 prosenttia toimii yrittäjinä. Kannatettava tavoite on, että kotoutumista edistävät palvelut ovat monimuotoisia ja saavutettavia. Kummastakaan hyvän palvelun ominaisuudesta ei ole riittävästi tutkimustietoa. Ei ole myöskään kattavaa tietoa siitä, miten kotoutumispalvelut ovat edistäneet maahanmuuttajien työllistymistä, yhteiskunnallista osallisuutta, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Näille tulisi muodostaa seurantaindikaattorit ja niitä tulisi seurata palvelutyypin ja tuottajan mukaan. Tekeillä oleva suuri organisaatiouudistus aiheuttaa myös kotoutumisasioita hoitaneen henkilökunnan siirtymistä ja vaihtumista. Tällöin on tärkeää huolehtia siitä, että henkilökunnan osaamisen taso ei laske eikä hyväksi osoittautuneita käytäntöjä pureta. * 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit: * Hallinnon organisaatiomuutoksen jälkeen on myös turvattava riittävät resurssit kotoutumistoimenpiteille ja niiden koordinoinnille. Kuten esityksessä todetaan, ELY-keskusten, TE-toimistojen ja kuntien vähenevät henkilöresurssit ovat asettaneet haasteita kotoutumista edistävien palveluiden saatavuudelle ja riittävyydelle. TE-toimistojen henkilöstöllä on ollut huoli maahanmuuttajien henkilökohtaisen neuvonnan riittämättömyydestä sekä verkkopalveluiden heikosta kyvystä vastata erityisryhmien tarpeisiin. Miten uusi hallintomalli ratkaisee tämän ongelman? Myös asiakkaiden hakeutuminen palveluiden piiriin on koettu haasteena useassa kunnassa. Miten keskittyvät ja harvenevat palvelupisteet voivat tunnistaa ja lisätä palveluitaan tarvitsevien hakeutumista niihin? Palveluiden ostamisessa yksityisiltä yrityksiltä on ongelmallista se, että työhallinnon ja muiden viranomaisten tietojärjestelmissä on sensitiivistä asiakastietoa, jota ei voi avata kaupallisille tai kolmannen sektorin palveluntuottajille. Tämä vaikeuttaa palvelujen suunnittelua henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Monet kotoutumispalvelut asiakkaille edellyttävät esimerkiksi toimeentuloon liittyviä ratkaisuja ja muita viranomaispäätöksiä, joita yksityiset palveluntuottajat eivät voi tehdä. Näin ollen päätösvaltaa omaavien viranomaisten toimijoiden täytyy käsitellä yksityisten palveluntarjoajien tekemiä alkukartoituksia ja kotoutumissuunnitelmia – kaksinkertaistaako tämä työmäärän ja resurssien tarpeen kotoutumispalvelujen kilpailuttamista ja avaamista yksityisille toimijoille perustellaan kustannussäästöillä, mutta on kyseenalaista, tuottaako uusi malli säästöjä. Tärkeää on myös valvoa, miten kaupalliset palvelut toimivat haastavien ja haavoittuvien asiakkaiden osalta; saavatko he riittäviä ja oikeanlaisia palveluja tai jäävätkö tällaiset henkilöt julkisten toimijoiden hoidettaviksi? Lakiesityksessä säädetään, että maakunnan on kehitettävä kotoutumista monialaisena yhteistyönä (21§). Viime kädessä kotoutumisen on kuitenkin oltava viranomaisten vastuulla, mikä turvaa myös toimintojen jatkuvuuden, kun vapaaehtoisten ja järjestöjen kotoutumistoimintojen hankepohjaisuudesta seuraa usein ongelmallista toiminnan lyhyt aikajänne. Samaan aikaan on kuitenkin turvattava eri kieli- ja kulttuuritaustaisten sekä yleishyödyllisten järjestöjen osallistuminen kotouttavaan työhön omalla erityisasiantuntijuudellaan. Järjestöillä on matalan kynnyksen palveluita, jotka tavoittavat parhaiten haavoittuvia asiakasryhmiä. Tavoite ennaltaehkäistä perheenjäsenten eritahtista kotoutumista (12§) on hyvin tärkeää varsinkin lasten ja nuorten kannalta. Lakiin on kirjattu mahdollisuus laatia perheen kotoutumissuunnitelma, jos perheen kokonaistilanne sitä edellyttää. Samalla kuitenkin todetaan, että TEM:n 2016 toteuttaman selvityksen mukaan perheiden tai muiden kuin ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten kotoutumissuunnitelmia ei ole juurikaan laadittu, eikä lakiehdotuksessa tuoda ilmi, miten kotoutumissuunnitelmien laatimista perheille jatkossa tehostetaan. Tässä on ristiriita, kun esityksessä toisaalta tunnustetaan perhelähtöisen kotoutumisen merkitys maahanmuuttajien hyvinvoinnille ja osallistumiselle. * 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit: * Tällainen vaara liittyy esimerkiksi asuinalueiden segregaation torjuntaan. Esityksessä tuodaan esille asuinalueen ympäristön ja palveluiden keskeinen rooli sosiaalisen eheyden rakentumisessa ja kotoutumisessa. Viranomaisyhteistyön näkökulmasta erityisesti monialainen alueellinen viranomaisverkosto on voimavara segregaation tunnistamisen ja hallinnan keinona. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen sekä säännellyn ARA-asuntokannan asunnonjakoviranomaisten välinen yhteistyö on tunnistettu tärkeäksi ohjauskeinoksi. Lakiesityksessä on useita viittauksia Sote-lakiin sekä mainintoja kuntien ja maakuntien välisistä vastuista ja viranomaisyhteistyöstä. Edellä mainitut segregaation kytköksissä olevat asiat eivät niistä kuitenkaan ilmene ja esityksen nykytilaa koskevassa osiossa mainittuihin haasteisiin vastaaminen jää epäselväksi. Muun kuin ARA-asuntokannan suhteen kunnilla ei ole tällä hetkellä lainsäädännöllisiä keinoja ohjata asukasvalintoja, eikä lakiesitys tältä osin tuo muutosta nykytilanteeseen. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials