Lähettäjä: Kirjaamo TEM Päiväys: Tue Jun 13 14:00:11 EEST 2017 Vastaanottaja: "hare@tem.fi" Kopio: Aihe: VL: Kirjattava lausunto: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: Kärhä Päivi TEM Lähetetty: 13. kesäkuuta 2017 13:48 Vastaanottaja: Kirjaamo TEM Aihe: Kirjattava lausunto: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä Lähettäjä: jenni.ketonen@pori.fi [mailto:jenni.ketonen@pori.fi] Lähetetty: 13. kesäkuuta 2017 10:25 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho * kunta * Vastaajatahon virallinen nimi * Satakunnan työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: * - Hyvä, jos on kehitetty toimiva sähköinen palvelu, joka pystyy tekemään asiakkaan palvelutarpeen arvioinnin automaattisesti ja hyvä, jos on huomioitu pitkäaikaistyöttömyyden riski sekä asiakkaat, jotka tarvitsevat henkilökohtaista palvelua. - Maakunnassa tulee olla toimipiste (tai –pisteitä), jossa asiakas saa osaavaa asiantuntijapalvelua ja ammattitaitoista palvelutarpeenarviota. Palveluihin ohjaamisessa tarvitaan entistäkin enemmän ammattitaitoa, jos palveluntarjoajien lukumäärä kasvaa ja asiakkaiden vastuu omasta palveluiden käytöstä kasvaa. Kaikki asiakkaat tuskin pystyvät ainakaan alkuvaiheessa uudessa toimintamallissa toimimaan itseohjautuvasti ja tarpeitaan vastaavasti. - Itselleni jää hieman epäselväksi se, kuka/ketkä ovat ”maakunta” eli minkälainen organisaatio maakunnallisilla työllisyyspalveluilla jatkossa on ja mitä tehtäviä se hoitaa. Jonkun on kuitenkin delegoitava tehtäviä ja vastuita palveluntuottajille. Jonkun on sovitettava palveluita. Entisestään hajaantuvat palvelut vaativat tiukkaa johtamista. - Itse näen, että asiakkaan palvelutarpeen arviosta vastuu tulisi olla maakunnan organisaatiolla ja siellä tulisi olla selkeästi sovittu toimintamalli. Palvelutarpeenarvion mukaiset erilaiset palvelut voidaan toteuttaa eri palveluntuottajilla mutta jos asiakas ei itse kykene hallitsemaan palveluverkostoaan, tulisi hänellä olla tukena työntekijä, joka auttaa pitämään kokonaisuuden hallinnassa ja pitää palvelun suunnitelmallisena ja tavoitteellisena. (vrt. sosiaalihuoltolaki) - Huomasin, että jatkossa ei enää tehtäisi suunnitelmia. Esityksen mukaan työttömän työnhakijan on seitsemän päivän välein ilmoitettava verkkopalvelussa työnhaun jatkumisesta ja aktiiviseen työnhakuun liittyvistä toimista. Osalle asiakkaista tämä sopinee mutta vaarana on myös se, että tehdään hakuja ”summa mutikassa”, koska on pakko. Mutta seuraako asiakkaan prosessia kukaan? Jos haut ovat täysin sattumanvaraisia, niin tuottaako se tulosta? Saako asiakas mistään ammatillista tukea esim. koulutustarpeiden selvittelyyn tai oman osaamisensa lisäämiseen, jotta työnhaku olisi tuloksellisempaa? Miten asiakkaille osataan tarjota apua, jos hän ei osaa sitä erikseen pyytää? - Työllistymistä edistävään monialaiseen yhteispalveluun asiakas voidaan ohjata samojen aikarajojen täyttyessä kuin tälläkin hetkellä. Tämän jälkeen asiakas saakin toivottavasti myös jatkossa henkilökohtaisempaa ja räätälöidympää palvelua. Mutta esim. edellämainitunlaisia palvelun ja tuen tarpeita on osalla asiakkaista jo ennen esim. 12 kk työttömyyden täyttymistä. Kuka heidän palveluistaan vastaa? Seuraako heidän tilannettaan kukaan, jollei asiakas itse osaa palvelua pyytää? - Ymmärrän tavoitteen, jota esim. ”työnhaku viikossa”- mallilla haetaan ja kannatan asiakkaiden aktivointia ja oman vastuun ottamista mutta pelkäänpä, että jäykkä malli ei toimi kaikkialla. On alueita, joissa työpaikkoja on vähän tarjolla ja vaarana on näennäishakujen lisääminen, joka rasittaa myös työnantajia. - Sama joustamattomuus on ongelmana myös määräaikaishaastatteluissa. Koen tervetulleena sen, että asiakkaita kontaktoidaan ja tavataan useammin mutta jos resurssit eivät ole riittävät tekemään niitä haastatteluja tai jos niitä esim. hankitaan palveluntuottajalta, jolla ei ole riittävää tulosvastuuta, on vaarana näennäistoiminta. Asiakas ja työntekijä suorittavat velvoitteen mutta se ei vie työllistymistavoitetta eteenpäin. - Valinnanvapaus ei voi koskea kaikkia palveluita/tilanteita/asiakkaita. Myös ammattilaisen arviolla pitäisi olla merkitys. Kaikki työnhakija-asiakkaatkaan eivät pysty arvioimaan tarpeitaan ja kykyjään objektiivisesti. - Kunnan rooli jää edelleen epäselväksi. Onko kunnallista työllisyydenhoitoa osana elinvoimapalveluita, jotka kunnalle kuitenkin jäävät. Kunnissa on paljon toimintaa ja resurssia sidottu työlli * 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit: * - asiakkaan valinta kasvupalvelukoulutukseen olisi maakunnalla. Tässäkin kohtaa jää miettimään, että onko millään taholla /työntekijällä käsitystä ja otetta asiakkaan palvelupaketista. Esim. mikä koulutus veisi asiakkaan suunnitelmaa ja tilannetta eteenpäin? Onko pelkona, että vain parhaat hakijat pääsevät koulutuksiin. - toivoisi, että työttömillä olisi jatkossa mahdollisuudet päästä myös tutkintoon johtaviin koulutuksiin, koska ne palvelevat parhaiten työllistymissuunnitelmia. Tutkintokoulutukset tulevat entistä enemmän painottumaan näyttöihin ja tekemällä oppimiseen ja tämänkaltainen oppiminen soveltuu hyvin myös monelle ammattikouluttamattomalle tai uudelleen koulutettavalle työttömälle työnhakijalle. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials