Lähettäjä: sari.mutka@ely-keskus.fi [mailto:sari.mutka@ely-keskus.fi] Lähetetty: 16. kesäkuuta 2017 12:39 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho o ELY-keskus * Vastaajatahon virallinen nimi o Uudenmaan ELY-keskus * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: o Kommentti koskien yleisperusteluja (tälle ei ole annettu omaa kohtaa): Vaikutuksista puuttuu kokonaan riskiarvio, jota ei käsitellä ollenkaan (– uuden tietojärjestelmän käyttöönotto, digitaalisuus). Tällä hetkellä on monta osittain toistaan sivuavaa HE-luonnosta lausunnolla samaan aikaan, kokonaisuuden hallinta on haastavaa. Palvelutarvearvion perusteella sovitaan työnhakijan kanssa tarpeen mukaisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, muista maakunnan kasvupalveluista sekä osaamista kehittävistä palveluista. Miten uudistuksessa taataan riittävät resurssit, jotta tähän lainkohtaan on mahdollisuus vastata? Palvelutarvetta on varmasti, mutta onko maakunnilla palveluiden hankintaan riittävästi määrärahaa/halukkuutta osoittaa yleiskatteellisia määrärahoja ko. tarpeisiin? Uudenmaan ELY-keskus näkee palveluiden markkinallistamisessa hyvänä puolena sen, että uudistuksen myötä markkinoilla voisi syntyä mahdollisesti uusia, innovatiivisia palvelukokonaisuuksia. Tässä hallituksen esityksessä määritellään näkemyksemme mukaan kuitenkin liian tiukasti tuleva palveluvalikoima, joten tämä liikkumavara uusiin ja innovatiivisiin palveluihin jäänee pieneksi. Lisäksi katsomme, että työttömyysturvalaki tulisi huomioida ja yhteen sovittaa kasvupalveluita koskevan hallituksen esityksen kanssa. ELY-keskukset kiinnittävät huomiota erityisesti siihen, että eri lakien keskinäinen suhde ja eri lakipykälien keskeneräisyys vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista ja uudistuksesta lausumista, koska eri uudistusten kokonaisvaikutuksia ei ole vielä tiedossa. Tällaisia tähän kokonaisuuteen vaikuttavia lakiuudistuksia ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleva työttömyysturvan aktiivimalli sekä erilaiset väliaikaiset työvoimapoliittiset kokeilut. Lakiluonnoksissa korostetaan, että maakuntien harkintavalta aluekehittämisestä koskevien tehtävien hoitamisessa vahvistuu. Kuitenkin tosiasiallisesti lausunnolla olevien lakien perusteella vaikuttaa, että tätä harkintavaltaa rajoittavat edelleen merkittävästi mm. työttömyysturvalain, opiskelua koskevien säädösten tai opetushallituksen opetussuunnitelman muodossa. Näiltä osin vaikuttaa siltä, että vaikka palvelujen sisältöjä ei määriteltäisi, niin tosiasiallisesti palveluista ja niiden sisällöistä säädettäisiin muualla. Laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelusta on luonteeltaan salliva ja mahdollistava, mutta laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista määrittelee edelleen pakollisiksi oikeastaan suurimman osan nykyisin voimassa olevan lain julkisista työvoima- ja yrityspalveluista mukaisista palveluista - ainoastaan valmennukset ja koulutuskokeilut on niminä poistettu palveluvalikoimasta. Tältä osin vaikuttaa, että lailla ei ole pyritty luomaan uudenlaisia palvelukokonaisuuksia vaan pidättäytymään näiltä osin aiemman lainsäädännön palveluissa. Lakiluonnoksen henki tuntuu olevan myös, että kaikkia asiakasryhmiä tulee palvella aiempaa paremmin ja entistä systemaattisemmin ja maakunnan tosiasiallinen mahdollisuus räätälöidä tarkoituksenmukaisia työllistymistä edistäviä palveluja on tosiallisesti kovin kapea. Palveluprosessi on määritetty ilmeisen ”one size fits all” – tyylisesti, vaikka asiakkailla on räätälöityjen palveluiden tarve. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat 8 §:ssä määritellyt määräaikaishaastattelut. Lakiluonnoksen perusteella määräaikaishaastattelut on tehtävä jatkossa kaikille työttömille työnhakijoille, vaikka ne olisivat ilmeisen tarpeettomia. Lakiluonnoksessa määräaikaishaastattelut tulisi tehdä myös sellaisille työttömille työnhakijoille, jotka ovat jo jonkin kasvupalvelun piirissä (työkokeilu, valmennus tai muu kasvupalvelu, jonka perusteella asiakas määrittyy työttömäksi). Erilaisten prosessien ehdottomuuksista tulisi luopua. Samaa ajattelumallia heijastelee myös aktiivisen työnhaun mallit, * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: o 4 § Työnhaun aloittaminen Työnhakija-asiakas voi jatkossa käynnistää työnhakunsa myös palveluntuottajan kautta, mikäli maakunta näin on päättänyt. Oleellista on, että käytössä on valtakunnalliset tietojärjestelmät, jotta rekrytointipalvelut voivat onnistua. Maakunnan fyysinen toimipiste tulisi määritellä tarkemmin. Perusteluissa todetaan, että fyysinen toimipiste voisi olla joko maakunnan oma tai palveluntuottajan toimipiste. Tällaisen järjestelyn riskinä on palvelun löytämisen vaikeus esim. maakunnasta toiseen muuttavan asiakkaan kohdalla. Lisäksi esitysluonnos jättää avoimeksi sen, miten määritellään, että toimipisteitä on riittävä määrä (tavoitettavuus). Uudenmaan ELY-keskus pitää ongelmallisena, että maakunnalla ei ole minkäänlaista informointivelvollisuutta työvoimapoliittisten edellytysten täyttymisestä, eikä informointivelvollisuuksista ole esitetty säädettäväksi tarkemmin. Asiakkaan kannalta, järjestelmän jäädessä hyvin monitahoiseksi, voi olla riski siitä, että millään taholla ei ole velvollisuutta etuuden saamisen edellytysten informoimisesta kokonaisuutena. 6 § Työnhaun voimassaolon päättyminen 1. mom 3. kohta Kohdassa viitataan arviointeihin ja tutkimuksiin, joita ei enää myöhemmin määritellä lakitasolla (kuten JTYPL:ssa). Kohta olisi hyvä sulauttaa 2. kohtaan, koska molemmissa käsitellään palvelutarpeen arviointia. 6 § Työnhaun voimassaolon päättyminen 1. mom 4. kohta Kohdassa todetaan, että työnhaun voimassaolo päättyy jos työnhakija ”ei valitse palveluntuottajaa asetetun määräajan kuluessa siitä, kun hänet on ohjattu käyttämään valinnanvapauttaan”. Onko määritelmä riittävä? Voisiko kohdassa paremmin avata sitä, että ohjauksella tarkoitetaan ko. tilanteessa myös velvollisuutta? Pitääkseen työnhakunsa voimassa, työnhakijan on vähintään 7 päivän välein ilmoitettava siitä sekä aktiivisesta työnhaustaan. Käytännössä siis raportointi tapahtuisi varsin usein. Toteuttaminen vaatii paitsi toimivaa tietojärjestelmää, myös riittäviä henkilöresursseja jos tarkoitus on myös seurata merkintöjen sisältöä. Palvelutarvearvion tarkastelu tehdään 3 kk välein. Onko riski että työttömyysturvan mahdollinen takaisinperintätarve huomataan myöhään? Koska maakunnalla ei jatkossa enää ole velvollisuutta informoida työttömyysetuuden saamisen yleisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä, tulee vastuunjakomuutoksista antaa asiakkaille, myös yleisesti julkisuuteen riittävästi tietoa. 6 § Työnhaun voimassaolon päättyminen 2. mom Tämä on erittäin merkittävä muutos nykyiseen. Momentti on perustelu muutos työnhakijan velvoitteiden toimeenpanemiseksi ja auttaisi ylläpitämään nykyistä realistisempaa tilannekuvaa työnhakijoiden eli aktiivisten asiakkaiden määrästä. Momentin toimeenpano tuottaisi mielenkiintoista aineistoa kasvupalveluiden tiedolla johtamiseen. Työnhakuraporteista, mikäli ne perustuisivat sähköisiin luokituksiin/tietoihin, voisi analysoida, mille aloille ja asiakasryhmille kasvupalveluita kannattaisi suunnata. Momentti varmasti vähentäisi tilastollisia työttömyyspäiviä ja sen avulla säästettäisiin huimasti työttömyysetuusmenoissa ao. syystä johtuen. Huonona puolena on, että käytännössä työnhaun päättyminen viikoittaisen raportointivelvollisuuden laiminlyöntiin tulisi pirstaloimaan työttömien työnhakujaksoja ja lisäämään merkittävästi työnhaun (uudelleen) aloitukseen liittyvää asiakasvirtaa. Raportoinnin inhimillisellä unohtamisella ei olisi tosiasiallista työllistymisvaikutusta. Työnhakuilmoitusten valvonta ja uusien työnhaun aloitusten virta olisi valtava työtaakka maakunnan viranomaisille, mikä olisi pois varsinaisesta palveluohjauksesta. Taakkaa voisi keventää erittäin kattavilla, asiakkaille suunnatuilla digitaalisilla työkaluilla, mutta raportointivelvollisuuden käynnistäminen ilman sulavaa digitaal * 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit: o On hyvä, että jatkossa osaamisen kehittämiseen liittyviä palveluja ei määritellä niin tarkasti kuin tähän asti on tehty. Tämä antaa vapautta palveluhankintaan sekä palveluntuottajille räätälöidä tarjontaa yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. 3. luvun rakenne ei ole ihan selkeä. Luvussa todetaan että osaamispalveluna voidaan tarjota myös työkokeilua, jota säädellään erikseen luvussa 4. Kasvupalvelukoulutuksesta on useita pykäliä, erikseen määritelmä, opiskelijavalinta jne. Esimerkiksi ammatinvalinta- ja uraohjauksesta ainoastaan yksi pykälä, määritelmä. On hyvä, että ei tutkintotavoitteinen ammatillinen koulutus erotetaan VOS-rahoitteiseksi siirtyvästä tutkintotavoitteisesta työvoimakoulutuksesta. Onko kasvupalvelukoulutusmääritelmä kuitenkaan riittävä, jos siihen sisältyy myös kotoutumiskoulutus? Onko riski siihen, että puhuttaessa kasvupalvelukoulutuksesta, unohdetaan siihen kuuluva kotoutumiskoulutus? Tai kun tarkoitetaan ammatillista osuutta, pitää erikseen puhua ammatillisesta kasvupalvelukoulutuksesta? 12 § Rekrytointipalvelut, 13 § Osaamispalvelut ja 14 § Ammatinvalinta- ja uraohjaus Uudet pykälät yhdistettynä kasvupalveluiden yleiskatteelliseen rahoitukseen mahdollistavat hyvin joustavat ja innovatiiviset palveluhankinnat, mikä kuitenkin edellyttää aiempaa suurempaa panostusta hankintaosaamiseen ja -resurssiin. 13 § Osaamispalvelut Työttömyysetuudella tuettua omaehtoista opiskelua ei ole tarkoituksenmukaista siirtää työttömyysturvalakiin, koska kyseessä kuitenkin palvelu (palvelutarpeen arvioiminen ja muut palvelut toisessa laissa). 15 § Kasvupalvelukoulutus Kasvupalvelukoulutus sanana kuvaa huonosti palvelun sisältöä. Voisiko olla ammatillista osaamista kehittävää koulutusta tai muuta vastaavaa. Kasvupalvelu sanana yhdistyy helposti kasvuyrityksiin ja heille tarjottuihin palveluihin. Tässä ollaan kuitenkin tekemisissä ensisijaisesti työttömien työnhakijoiden kanssa. Koulutuksen keskeyttämistä koskevia lainkohtia tulisi selkeyttää. Jo voimassa oleva sääntely on aiheuttanut epäselviä tilanteita sen suhteen missä tilanteissa palvelun keskeyttämisestä tulee tehdä päätös ja missä tilanteissa ei. Maakunta siis tekee päätöksen poissaolojen perusteella keskeytettävästä palvelusta, mutta miten tilanteissa kun palvelu joudutaan keskeyttämään esim. asiakkaan häiriökäyttäytymisen, päihtyneenä paikalle saapumisen tmv. tilanteen vuoksi. Samalla tulisi tarkistaa työkokeilun keskeyttämistä koskevat lainkohdat. 19 § Koulutukseen liittyvä työssäoppiminen Tässä todetaan, että koulutukseen liittyvästä työssäoppimisesta tehtävään sopimukseen ja koulutuspalvelun tuottajan tehtäviin sovelletaan, mitä 20 §:ssä. Tämä pitänee olla 24 §:ssä? 20 § Koulutuksen yhteishankinta 1. momentti Kohdaksi 2 tulisi harkita lisättäväksi MuutosKoulutuksen-ajatuksen. Yrittäjäksi aikovia koskeva kohta siirtyisi tällöin kohdaksi 3. Lisäys voisi olla esim. seuraavasti: 2) määrätyn työnantajan palveluksesta yhteistoimintamenettelyn seurauksena toistaiseksi lomautettaville, irtisanottaville tai irtisanoutuville työntekijöille sekä työtekijöille, joiden työnantaja joutuu lopettamaan toimintansa kokonaan. Ajatuksena tässä lisäyksessä olisi saada lakiin mukaan myös MuutosKoulutuksen kuvaus. RekryKoulutuksen ja TäsmäKoulutuksen kuvaukset ovat 20 § 1. momentin kohdassa 1. Irtisanoutuvat otettiin lisäykseen mukaan siksi, että he ovat juuri niitä ns. paketin ottavia henkilöitä eli niitä, jotka saavat jonkin rahallisen korvauksen esim. vuoden palkan sillä ehdolla, että suostuvat itse irtisanoutumaan. Työntekijöillä, joiden työnantaja joutuu lopettamaan toimintansa kokonaan tarkoitan konkurssiin ajautuneen yrityksen työntekijöitä. Heidän osaltaan työhallinto toki joutuu yleensä maksamaan koko koulutuksen, koska konkurssipesä ei sitä yleensä voi eikä pysty maksamaan, mutta lienee oikeu * 4 luku Työkokeilu, kommentit: o Työkokeilua koskeva sääntely jättää avoimeksi, miten valvonta järjestetään, jos palveluntuottaja tekee työkokeilusopimuksia maakunnan sijasta. Vakuutusasioiden näkökulmasta tilanne menee ongelmalliseksi kun voi olla jopa viisi toimijaa: työkokeilija, järjestäjä, palveluntuottaja, maakunta, vakuutusyhtiö. Ryhmävastuuvakuutus: nykyisessä vakuutusturvassa TEM/UUD ELY korvaa vahingon suoraan jos määrä alle omavastuun ja jos ylittää niin omavastuuosuuden. Jos maakunta velvoitetaan ottamaan vakuutus, missä säädellään omavastuun taso, pitäisikö olla säännöksissä? Olisiko tarkoituksenmukaista yksinkertaisesti säätää maakunnalle vastuu työkokeilijoiden aiheuttamista vahingoista? Maakunta voi täyttää vastuun työkokeilussa tulleesta vahingosta ottamalla vakuutuksen ja vastaamalla itse omavastuun alle jäävistä vahingoista ja omavastuuosuudesta. Voisi vaihtoehtoisesti korvata vahingot itse. 27 § Muu työpaikalla järjestettävä palvelu Mihin pykälää tarvitaan, jos nämä "muut palvelut" ovat kuitenkin sidottuja tiukasti työkokeilun sääntelyyn? Eikö tällöin kaikkia työelämäjaksoja voitaisi vain kutsua työkokeiluiksi? * 1 Luku Yleiset säännökset, kommentit: o ELY-keskukset kannattavat pääosin lakiehdotusta. Esitetyssä laissa suljettaisiin pois yritysten toteuttamat ESR-hankkeet. Tämä siinä mielessä hämmentävää, koska muutoin kasvupalvelulaki nojaa vahvasti markkinalähtöisyyteen ja nykyäänkin yritykset voivat toteuttaa ESR-hankkeita ja näistä on hyviä kokemuksia. ELY-keskukset esittävät että tämä kohta muutettaisiin siten, että yrityksille luotaisiin mahdollisuus edelleen toteuttaa hankkeita. ELY-keskukset pitävät tärkeänä lakiehdotuksessa mainittua EAKR -varojen käyttöä jatkossakin pääomasijoitustoimintaan. Maakunnat tarvitsevat tukea siihen, että myös tekniset järjestelmät korjataan tukemaan tätä linjausta. * 2 Luku Yritykselle myönnettävät tuet, kommentit: o 3 § Tuki yritystoiminnan käynnistämiseen ja kehittämiseen Uudenmaan ELY-keskus pitää kannatettavana sitä, että tukea yritystoiminnan käynnistämiseen myönnettäisiin jatkossa vain yritykselle. Pykälä yhdistettynä kasvupalveluiden yleiskatteelliseen rahoitukseen mahdollistaa hyvin joustavat ja innovatiiviset palveluhankinnat yrityksille. Pykälän 1. momentin 1. kohta on kuitenkin sellaisenaan riittämätön korvaamaan nykyisen starttirahan aloittavia yrittäjiä ajatellen. Mikäli tarkoituksena on samalla muuttaa työttömyysturvalakia aloittavan yrittäjän tukemiseksi (esim. uusi yrittäjä saisi työttömyysetuutta yritystoiminnan ensimmäisen 4 kk ajan), olisi kokonaisuus jopa aikaisempaa sujuvampi. Vaikka pykälässä on hyvää uusien tukimuotojen joustavuus, täytyy kaikki uudet tukimuodot tuotteistaa uudelleen. Se heikentää lyhyellä-keskipitkällä aikajänteellä palveluiden näkyvyyttä (ja siten saatavuutta) asiakkaille. Sen sijaan on positiivista, että pykälän myötä starttirahaa voidaan alkaa korvaamaan uuteen liiketoimintaan paremmin vaikuttavilla tukimuodoilla (vs. toimeentulon turvaaminen). * 4 Luku Palkkatuki, kommentit: o 15 § Palkkatuki ja 17 § Työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset Pykälissä tulisi täsmentää, voiko Uudenmaan kuntayhtymä myöntää palkkatukea jäsenkuntiensa palkkaamille työttömille vai onko kuntayhtymä siihen jäävi. Riskinä on, että kuntayhtymä suodattaa kasvupalveluihin saamansa rahoituksen palkkatukena suoraan kunnille, millä kunnat voisivat helposti säästää lyhytjänteisesti työmarkkinatuen sakkomaksuissa. Näin kuntayhtymällä ei välttämättä olisi vahvaa insentiiviä kohdistaa palkkatukea avoimille työmarkkinoille/yrityksille, koska pitkäaikaistyöttömiä on vaikeampaa työllistää yrityksiin kuin kunnallisiin, alhaisen vaatimustason tukitöihin. 17 § Työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset, 19 § Tuella palkatun siirtäminen ja 26 § Muun tuen vaikutus palkkatuen maksamiseen Palkkatukea ei myönnettäisi jos tuki vääristäisi muiden samojen tuotteiden tai palveluja tarjoavien välistä kilpailua. Yhdistykset voi saada 100 %:n palkkatuen enintään 65 %:n työaikaan, kun se palkkaa 24/28 kk työttömänä olleen henkilön muihin kuin elinkeinotoiminnaksi katsottaviin tehtäviin. Koska tavoitteena on, että työnhakijat löytäisivät työpaikan avoimilta työmarkkinoilta (tätä vaaditaan tällä hetkellä etenkin typoavustusta saaneilta yhdistyksiltä), niin yhdistys siirtää tuella palkatun elinkeinotoimintaa harjoittavaan käyttäjäyritykseen. Eikö tämä vääristä kilpailua? Toisaalta mikäli yhdistys ei saa 100 % tukea ja joutuu ottamaan henkilön 50 % tuella töihin, niin he voivat periä käyttäjäyhdistyksiltä korvausta. Missä vaiheessa tällainen yhdistys katsotaan elinkeinotoimintaa harjoittavaksi yhdistykseksi, minkä suuruista korvausta he voivat periä? Kunnat myöntävät ns. kuntalisää työnantajille ja tämän korvauksen suuruus vaihtelee kunnittain. Ovatko työttömät yhdenvertaisessa asemassa, kun esim. yhdistykset ja työnantajat palkkaavat vain sellaisen kunnan työttömiä työnhakijoita, joista saa suuremman tuen (esim. Helsinki/Vantaa). 19 § Tuella palkatun siirtäminen Tuella palkatun siirtämisestä on ilmoitettava maakunnalle… pitänee olla maakunnalle/Uudenmaan kuntayhtymälle. * 5 Luku Tuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen, kommentit: o 27 § Tuen hakeminen 2 momentissa todetaan, että liikkeen luovutuksensaajan tai vastaanottavan yhteisön on toimitettava palkkatukihakemus maakunnalle kuukauden kuluessa… pitänee olla maakunnalle/Uudenmaan kuntayhtymälle. * 8 Luku Erinäiset säännökset, kommentit: o 67 § Muutoksenhaku Nykyisen lainsäädännön mukaan palkkatukipäätöksen oikaisuvaatimusoikeutta on rajoitettu sulkien pois hylkäävät päätökset, jotka on perusteltu työllistettävän riittävällä osaamisella tai alhaisella pitkäaikaistyöttömyyden riskillä. Uudessa laissa rajoitus on poistettu, mistä seurannee huomattavaa oikaisuvaatimusten ja valituksien lisääntymistä. Tämä lisää hallinnollista kuormaa, mikä on pois palkkatuen myöntämisestä työllistymistä edistäviin tarkoituksiin. * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: o 3 § Etuuden saajan yleiset oikeudet ja velvollisuudet Uuden pykälän otsikosta tulisi työllistymissuunnitelman poiston myötä poistaa maininta "etuuden saajan … oikeudet", koska pykälässä ei enää anneta etuuden saajalle minkäänlaisia oikeuksia. * 2 a luku Työvoimapoliittisesti moitittava menettely, kommentit: o On hyvä selkeytys, että työn hakematta jättäminen on lisätty pykäliin pelkän työstä kieltäytymisen sijaan. 8 a § 3. mom. Aktiivisen työnhaun laiminlyönti Aktiivisen työnhaun laiminlyönti: "Jos haettavaa työpaikkaa ei ole tarjottu työnhakijalle 4 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla, työpaikan on oltava sellainen, jonka saamisen edellytykset työnhakija täyttää." Pykälän tulisi avata selkeämmin, miten arvioidaan saamisen edellytyksien täyttyminen. Luettuna työpaikkailmoituksista moneen työpaikkaan vaaditaan suorastaa liikoja, eikä valittava henkilö aina (jos koskaan!) täytä kaikkia julkilausuttuja vaatimuksia osaamiseen, persoonaan ja asenteeseen liittyen. Pykälässä voitaisiin kenties yleisellä tasolla määritellä koulutus- tai työkokemustaso, jonka tulisi vastata haettua työtä. Tosin tulisi varmistaa myös, että työnhakija hakisi myös tasoaan alempaa työtä, jos muuta ei ole tarjolla. Pykälän tulisi tässä yhteydessä myös täsmentää, miten se suhtautuu ns. avoimiin työhakemuksiin, jotka eivät kohdennu tiettyyn yksilöityyn työpaikkaan. 8 a §. Aktiivisen työnhaun rajoitukset Pykälä on tarpeellinen ja inhimillinen, mutta aiheuttaa valtavia valvontapaineita maakunnalle: Miten etuuden hakija todistaa viikkotasolla lyhyet työsuhteet tai yrittäjyysjaksot? Mikäli noudatettaisiin yhä ns. luottamusloikka-periaatetta, tarjoaa pykälä etuuden hakijoille helppoja mahdollisuuksia lain väärinkäytölle. * 5 luku Työttömyyspäivärahan saamisen edellytykset, kommentit: o Luku 5 a §. Alkava yritystoiminta (uusi pykälä) Toimeentulon näkökulmasta pykälä mahdollistaisi hyvin lyhyiden "epätyypillisten" työkeikkojen tekemisen, mutta vastaavasta se kannustaisi monia yritystoimintaan silloinkin, kun liiketoiminta itsessään ei olisi pitkäjänteisesti kannattavaa. Monien uusien yrittäjien korkea ansiosidonnainen etuus ensimmäisen 4 kk ajan vääristänee yrittäjän käsitystä tyypillisestä ensimmäisen 12 kk yritystulosta. Pykälään liittyvä etuuden sovittelu yritystulon mukaan kannustaa käyttämään pykälää hyväksi ja sopimaan yritystoiminnan laskutuksesta vasta 4 kk jälkeiselle ajalle, jolloin päivärahan sovittelu ei enää vähentäisi yrittäjän tuloja. Pahimmillaan korkeimmat ansiosidonnaiset etuudet voivat johtaa markkinoiden vääristymiseen, kun uudet yrittäjät tarjoavat palveluitaan runsaan työttömyysetuuden tukemana. Pykälä tekisi yrittäjyyden aloittamisesta tukien kannalta teknisesti helpompaa, mutta sen suurin heikkous on yritysneuvonnan ja aloittavan yrittäjän palvelun sivuuttaminen. Jos yrittäjäksi ryhtyvän ei tarvitse hakea tukea (starttirahaa) erikseen, ei TE- tai kasvupalvelulle tarjoudu luontevaa ("pakottavaa") tilaisuutta tarjota muuta palvelua yrittäjävalmiuksien ja kannattavan liiketoiminnan kehittämiseksi (esim. yritysneuvonta, yrittäjyyskoulutus, arviointipalvelut). Starttirahan hakuprosessi on tähän nähden ylivertainen, vaikka se sulkeekin ulkopuolelleen muut kuin päätoimisiksi yrittäjiksi ryhtyvät. Yrittäminen etuudella olisi suuremmista euroista ja vähäisemmästä vaivasta johtuen varmasti suositumpaa kuin starttirahan hakeminen. Starttiraha jäisi kuolleeksi pykäläksi vuoden 2018 ajaksi, ja starttirahan myöntämisestä tulisi hallinnollisesti entistä vaivalloisempaa, koska moni hakija olisi jo valmiiksi katsottava yrittäjäksi. Vasta vuodesta 2019 alkaen (kasvupalveluiden myötä) uuden yrittäjän palvelukokonaisuus olisi hahmotettavissa, mutta silloinkin kirjavasti maakuntakohtaisesti. * 6 luku Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto, kommentit: o 3 a § Työttömyyspäivärahan määrä ja kesto. Hallitus on esittänyt eduskunnalle työttömyysturvalain muuttamista. Esityksessä ehdotetaan, että työttömyysetuus maksettaisiin 65 työttömyysetuuden maksupäivältä 4,65 prosentilla alennettuna, jos henkilö ei 65 edeltävän työttömyysetuuden maksupäivän aikana ole osoittanut aktiivisuutta olemalla työssä yhteen työssäoloehtoa kerryttävään kalenteriviikkoon vaadittavaa työaikaa neljän peräkkäisen kalenteriviikon aikana tai ansainnut yritystoiminnasta vastaavaa tuloa taikka ollut viittä päivää työllistymistä edistävässä palvelussa mainitun 65 päivän aikana. Ensiksi on todettava, että pykälän määrittelyt ovat hallinnollisesti kuormittavia ja erittäin vaikeita ymmärtää ns. maallikkoasiakkaalle. Tavoite normien purkamisesta epäonnistuu näin vaikeiden pykälien lisäämisellä. HE:ssä esitetyt arviot vaikutuksista työttömiin työnhakijoihin sekä viranomaisiin ovat osin puutteelliset. Ensinnäkään esityksessä ei arvioida työttömien työnhakijoiden muuttuvaa halukkuutta hakeutua työllistymistä edistyviin palveluihin, mikäli työllistyminen ei onnistu. Toisekseen HE:ssä ei esitetä minkäänlaista arvioita vaikuttavuudesta ELY-keskusten ja TE-toimistojen toimintaan. Esityksen tavoitteet huomioiden on ilmiselvää, että ELY-keskusten hankintatyö lisääntyisi. Suurin osa työhallinnon viranomaistyön lisäyksestä koskisi kuitenkin TE-toimistoa, koska erityisesti työttömyysturva- ja palveluneuvonnan kysyntä kasvaisi kuten myös työllistymistä edistävien palveluiden tarjonta ja hallinnointi. Työttömät työnhakijat tulevat HE:n myötä vaatimaan entistä enemmän TE- toimistolta välttääkseen työttömyysetuutensa alenemisen. Työllistymistä edistävien palveluiden (jatkossa palvelu) kysyntä kasvanee HE:n myötä. Välttääkseen omavastuupäivien lisääntymisen, tarvitsee työttömänä pysyvä henkilöasiakas 5 pv palvelua joka 3 kk työttömyysjaksolla. On kuitenkin huomattava, että palveluohjausta tehdään palvelutarpeen perusteella, eikä omavastuupäivien lisääntymistä voida katsoa syyksi ohjata tai valita hakija palveluun. Siitä huolimatta on odotettavissa, että työttömät tulevat hakeutumaan palveluihin aktiivisemmin. Työvoimakoulutus ja valmennuspaikkojen lisääminen vaatisi kuitenkin mittavan panostuksen työllisyysmäärärahoihin ja niiden käyttöön liittyviin toimintamenoihin. Hallituksen esityksessä on ongelmallista, että työllistymistä edistäviksi palveluiksi luetaan työttömyysturvalain mukaan vain edellä listatut palvelut, eikä esimerkiksi erilaiset (mm. ns. tulosperusteiset) työllistymisen pilottipalvelut, joita on käynnissä useilla eri alueilla. Vaikka nämä pilottipalvelut sisältäisivät valmennuksellisia elementtejä ja olisivat kestoltaan useita kuukausia, eivät työnhakijat hyötyisi niihin osallistumisesta, jos tavoitteena olisi välttää työttömyysetuuden omavastuupäivien lisääntyminen. * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: o Uudenmaan ELY-keskus pitää onnistuneena ratkaisuna, että työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta säädetään niitä koskevissa säännöksissä eikä kotoutumislaissa. Maahanmuuttajien kotouttaminen on tärkeä osa maakuntien tulevaa tehtäväkokonaisuutta. Kotouttamisen kokonaisuus on monilta osin tällä hetkellä hajanainen. Alueuudistuksen yhteydessä olisi luontevaa luoda yhtenäinen kotouttamisen kokonaisuus, jossa erilaiset palvelut ovat saumattomia. Lakiehdotuksen perusteella kotoutumista edistäviä palveluita järjestettäisiin osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvu- sekä sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnallisia peruspalveluita ja kansallista koulutusjärjestelmää sekä muina kotoutumista edistävinä palveluina. Tältä osin vaikuttaa edelleen, että palvelujärjestelmä säilyy edelleen hajanaisena, jossa eri tahojen toiminnalla on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia maahanmuuttaja-asiakkaiden palveluihin. Edelleen, maakunnan ja kunnan välinen tehtävänjako säilyy lakiesityksessä epäselvänä. Tehtäväjakojen tulisi olla lakitasolla mahdollisimman selkeitä, jotta lakien asiakaslähtöisyyden tavoitteet toteutuisivat. Lisäksi ELY- keskukset pyytävät uudelleenarvioimaan, onko välttämätöntä jakaa ja määritellä alkukartoituksen järjestäminen kohderyhmän mukaan kasvu- tai sosiaalipalveluksi. Tavoitteena tulisi olla integroidut palvelukokonaisuudet, jotka voidaan maakunnan tasolla ratkaista. * 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit: o 10 § Alkukartoitus ja 11 § Alkukartoituksen järjestäminen Alkukartoituksen olemassaolo erillisenä kotoutumista edistävänä toimenpiteenä on nykyisellään jäänyt toteutumatta sillä tavalla ja laajuudella, jolla sen edellisen kotoutumislain mukaisesti ajateltiin toimivan. Käytännössä esimerkiksi TE-hallinnon resurssien mukaisesti alkukartoitus toteutetaan kielitaidon lähtötaso-arviona ja alkukartoitukseen sisältyvät tavoitteet käydään läpi kotoutumissuunnitelman laatimisen yhteydessä. Sekä alkukartoituksen että kotoutumissuunnitelman tekeminen esitetyssä muodossa vaatii usein tulkkausta, eikä näitä ole kustannustehokasta järjestää erikseen. Alkukartoituksen ja kotoutumissuunnitelman yhdistäminen on vakavasti harkittava vaihtoehto. Samalla täytyy viimeistään asetuksella säätää, että osaamis- ja ammattitaitokartoituksien tarve arvioidaan kaikkien Suomeen muuttavien asiakkaiden osalta ja tarvearvion perusteella arviointi toteutetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun henkilö osallistuu kotoutumiskoulutukseen. 14 § 1. mom. Kotoutumissuunnitelman järjestäminen Sosiaalipalveluna järjestettäisiin kotoutumissuunnitelma vain laissa määritellyn 2§:n mukaiselle kohderyhmälle. Vastuuta muiden aikuisten osalta on jätetty harkinnanvaraiseksi. Tämä voi jättää toimenpiteiden ulkopuolelle niitä tarvitsevia, esimerkiksi kotivanhempia tai työvoimaan kuulumattomia (eläkeläiset). Kuka on kunnassa taho, joka osallistuu suunnitelman laatimiseen aikuisten osalta. Resurssisyistä ei tälläkään hetkellä ole usein mahdollista, että suunnitelmia laaditaan kahden eri viranomaisen kanssa yhdessä ainakaan Uudellamaalla. 15 § 2. mom. Kotoutumissuunnitelman laatiminen, kesto ja tarkistaminen Maahanmuuttajan oma osallisuus kotoutumissuunnitelman laatimisessa on oleellinen. Lakitekstin muotoilun tulisi tukea tätä osallisuutta, mistä johtuen ilmaisua…” hänelle suunniteltujen toimenpiteiden” ei voida pitää onnistuneena. 17§ Kotoutumiskoulutus Kotoutumiskoulutuksen kielelliseksi tavoitteeksi on asetettu, että maahanmuuttaja saavuttaa kielessä toimivan peruskielitaidon. Mainittu määrittely on johtanut osittain siihen, että korkeasti koulutetuilla maahanmuuttajille ei ole aina järjestetty tarvittavaa koulutusta. Pykälän muotoilu voisi pikemminkin olla, saavuttaa kielessä vähintään toimivan peruskielitaidon. Pykälän perusteluissa on mainittu, että kotoutumissuunnitelmassa voitaisiin sopia tavoitteen asettamisesta alemmalle tasolle, mikäli sille olisi erityisiä perusteita. Tällaisia perusteita voisivat olla esimerkiksi maahanmuuttajan ikä, sairaus tai vamma. Esityksessä ei ole määritelty, mitä tavoitteen alentaminen tai mahdollisesti myös ylemmän tason asettaminen, silloin kun se on mahdollista, tarkoittaa suhteessa maahanmuuttajan kotoutumisprosessiin, kotoutumissuunnitelman kestoon tai hänen oikeuksiinsa tai velvollisuuksiinsa. Perusteluissa olisi hyvä avata vielä tarkemmin sitä, määrittääkö kielellinen tavoitetaso koulutuksen järjestämistä ja onko laissa asetettu tavoite esimerkiksi jonkinlainen vaikuttavuuden mittari. Kielitaitotason yhtenäinen mittaaminen tulee olemaan jatkossa entistä hankalampaa, kun opetussuunnitelman mukaiset joustavat toteutusmallit on otettu käyttöön ja koulutusten sisällöt eriytyvät kohderyhmästä riippuen. 18 § Kotoutumiskoulutuksen järjestäminen Kotoutumiskoulutuksen järjestämistä koskevassa pykälässä esitetään, että kotoutumiskoulutuksen yhteishankintaan sovelletaan mitä ROL:ssa säädetään. Kotoutumiskoulutusta ei tähän saakka ole juurikaan toteutettu yhteishankintana kansallisella rahoituksella. Pykälän perusteluissa olisi tarpeen vielä kirjata se, mitä yhteishankinnalla kotoutumiskoulutuksen yhteydessä tarkoitetaan. Onko mahdollista hankkia kotoutumiskoulusta yritysten kanssa yhteistyössä? Valtionosuusjärjestelmän mukaisten- tai kuntien rahoittamien koulutusten yhdistäm * 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit: o Maakunnalla on suuri vastuu maahanmuuttajien palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Maahanmuuttoasiain yhteistyöryhmä mainitaan työn apuna. Yhteensovittamistehtävän toteuttamisen kannalta on oleellista, että esimerkiksi tällä yhteistyöryhmällä on mahdollisuus tehdä linjauksia, jotka sitovat kaikkien yhteistyöryhmässä edustettuina olevien kotouttamistyötä. Omavalvontaohjelma liittyy samaan kokonaisuuteen, joten asetuksella tulisi säätää miten näiden työvälineiden avulla saadaan mahdollisimman hyvin ohjattua alueella tehtävää työtä myös siinä tapauksessa, että Uudellamaalla kasvupalveluita järjestää jatkossa Uudenmaan kunnat ja niiden yhteinen palveluita hankkiva kuntayhtymä ja yhteensovittamisvastuu jää maakunnalle. Esityksessä on myös ehdotus, että alueellisten etnisten suhteiden neuvottelukuntien nivottaisiin tähän kokonaisuuteen. Alueellisten neuvottelukuntien työssä pidetään tärkeänä työn jatkuvuutta ja sitä, että jo olemassa olevaa asiantuntijaverkostoa hyödynnetään. Alueelliset etnisten suhteiden neuvottelukunnan ovat ja toivottavasti ovat myös tulevaisuudessa toimiva asiantuntijaverkosto, joka voi toimia alueensa viranomaisten ja maahanmuuttajajärjestöjen sekä uskonnollisten yhdyskuntien välisen yhteistyön foorumina. * 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit: o Kunnille jää edelleen tärkeitä kotouttamiseen liittyviä tehtäviä. Usein maahanmuuttotyö on ainakin pienemmissä kunnissa organisoitu siten, että sosiaalipalvelut ovat ottaneet kotouttamisesta suurimman vastuun. Uudessa tilanteessa täytyisi pystyä vaikuttamaan siihen, että kunnissa on edelleen koordinoivia työntekijöitä, joiden työn avulla koko palvelujärjestelmän yhteensovittaminen voi olla käytännössä mahdollista. Tehtäväjakoa sekä kunnan, maakunnan että mahdollisen Uudenmaan erityisratkaisun toimijoiden välistä työnjakoa on edelleen selvennettävä. * 5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet, kommentit: o Valtion tehtävistä tulee säätää siten, että valtiolla ja erityisesti sisäministeriöllä ja työ- ja elinkeinoministeriöllä on edelleen tärkeä tehtävä sekä kiintiössä että turvapaikkaprosessin kautta tulleiden kansainvälistä suojelua saavien maakuntiin sijoittamisessa. Kuntaan ohjaamisen tavoitteissa todetaan, että työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee kuntasijoituksia määrittelemällä tarkennetut tavoitteet kuntaan muuton valtakunnallisen tasaisen jakautumisen ja sujuvuuden varmistamiseksi. Uudenmaan ELY-keskus esittää, että säännöllisesti järjestetään neuvottelu, joihin osallistuu sisäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, Maahanmuuttovirasto sekä maakunnat ja jonka tuloksena kansainvälistä suojelua saaville varmistettaisiin kuntapaikat maakunnissa. Työhön liittyisi myös uusien kriteerien luominen, joiden avulla voitaisiin tehdä systemaattisempaa pakolaispolitiikkaa jo vastaanottokeskusten perustamisesta alkaen. Kansainvälistä suojelua saavien määrät eri alueilla suunniteltaisiin siten, että huomioon otettaisiin erilaisia muuttujia, kuten asuntotilanne, koulutusmahdollisuudet, väestörakenne, työmarkkinatilanne ja näiden muuttujien avulla tehtäisiin yhteinen suunnitelma kansainvälistä suojelua saavien sijoittamisesta. Maakunnan tekisivät samojen kriteerien perusteella päätökset kuntien välisenä yhteistyönä kunkin kunnan kuntapaikkojen määrästä. Malli korostaisi vastaanoton yhteisvastuullisuutta, koska neuvottelut kunkin kunnan kanssa erikseen kilpistyvät poliittisiin voimasuhteisiin eikä yhdenvertaista vastuunjakoa onnistuta tekemään. Mikäli lakiesityksessä mainittu sopimusten teko kuntien kanssa tarkoittaa käytännössä jokaisen kunnan poliittisten päättäjien ja maakunnan välisiä neuvotteluja vastaanotosta, Uudenmaan ELY-keskus ei kannata esitystä. Kuntapaikat eivät jakaudu eri kuntiin yhdenvertaisella tavalla ja mahdollisesti kuntapaikkoja tulee puuttumaan myös siksi, että uusi korvausjärjestelmä ei millään tavoin motivoi kuntia vastaanoton ja palveluiden järjestämiseen. Sopimukset on mahdollista solmia maakunnan ja kuntien välillä, mutta kuntapaikkojen määrä tulee päättää yhteisen ja yhteisvastuuseen perustuvan päätösprosessin kautta, jolloin arvioidaan myös jokaisen kunnan edellytykset vastaanottoon. Esityksessä on hyvin avattu niitä näkökulmia, joita kuntien edellytyksiä arvioitaessa on otettava huomioon. Yhteistyön avulla vastaanotto voidaan myös suunnitella siten, että kotoutumiskoulutuksen tarjontaa suunnataan kuntiin sijoittamisesta vastaaviin kuntiin. 36 § Korvauksien maksaminen Laskennallisen korvauksen maksatus on automatisoitu (33§). Korvauksen maksamista koskevassa pykälässä kerrotaan kuitenkin vain korvauksen hakumenettelystä, eikä mainita nykyisessä laissa olevaa mahdollisuutta maksaa korvaus automaattisesti, mitä varten on rakennettu erillinen maksatusjärjestelmä. * 6 luku Ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta koskevat säännökset, kommentit: o Uudenmaan ELY-keskus kannattaa mallia, jonka mukaan maakunta hankkii perheryhmäkotien palvelut ja tarvittavat asumispalvelut alaikäisenä turvapaikanhakijoina Suomeen tulleille. Mahdollisesti myöhemmin työ integroituu osaksi maakunnan sosiaalipalveluita. Myös perhehoidon mahdollistava säännös tulee Uudellamaalla käytännön tarpeeseen. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials