Lähettäjä: johanna.kujala@ely-keskus.fi [mailto:johanna.kujala@ely-keskus.fi] Lähetetty: 16. kesäkuuta 2017 10:49 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho o ELY-keskus * Vastaajatahon virallinen nimi o Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: o Eri lakien keskinäinen suhde ja eri lakipykälien keskeneräisyys vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista ja uudistuksesta lausumista, koska eri uudistusten kokonaisvaikutuksia ei ole vielä tiedossa. Tällaisia tähän kokonaisuuteen vaikuttavia lakiuudistuksia ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteilla oleva työttömyysturvan aktiivimalli sekä erilaiset väliaikaiset työvoimapoliittiset kokeilut. Lakiluonnoksissa korostetaan, että maakuntien harkintavalta aluekehittämisestä koskevien tehtävien hoitamisessa vahvistuu. Kuitenkin tosiasiallisesti lausunnolla olevien lakien perusteella vaikuttaa, että tätä harkintavaltaa rajoittavat edelleen merkittävästi mm. työttömyysturvalaki, opiskelua koskevat säädökset tai opetushallituksen opetussuunnitelma. Vaikuttaa siltä, että vaikka palvelujen sisältöjä ei määriteltäisi, niin tosiasiallisesti palveluista ja niiden sisällöistä säädettäisiin muualla. Laki alueiden kehittämisestä ja kasvupalvelusta on luonteeltaan salliva ja mahdollistava, mutta laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista määrittelee edelleen pakollisiksi oikeastaan suurimman osan nykyisin voimassa olevan lain julkisista työvoima- ja yrityspalveluista mukaisista palveluista - ainoastaan valmennukset ja koulutuskokeilut on niminä poistettu palveluvalikoimasta. Tältä osin vaikuttaa, että lailla ei ole pyritty luomaan uudenlaisia palvelukokonaisuuksia vaan pidättäytymään näiltä osin aiemman lainsäädännön palveluissa. Kokonaisuutena kasvupalvelu-uudistus nojaa vahvasti kasvupalvelujen markkinoihin ja sen toimivuuteen. Kuitenkin, jos markkinat eivät toimi lakiedotuksessa toivotulla tavalla, tilanne johtaa eri alueiden asiakkaiden eriarvoistumiseen. Kun on runsaasti palveluntuottajia, markkina kehittyy. Jos ei ole, on vaarana kustannusten nousu ja laadun heikentyminen. Maakunnan oman yhtiön kautta tuotetaan palvelut vain markkinapuutetilanteessa. Markkinapuuteyhtiön johtaminen ei motivoi, koska markkinapuuteselvitysten tulos voi muuttaa tuotettujen palvelujen valikoimaa määrävälein (markkinapuuteselvityksen uusiminen). Lisäksi koska tavoitteena on siirtyä kokonaan kilpailulliselle markkinoille ja aikaa myöten ajaa alas maakunnan yhtiö, toiminnan kehittämiseen ei ole mielekästä panostaa. Vaikuttaa siltä, että rekrytointi- ja osaamislain myötä julkisiksi hallintotehtäviksi luokiteltuja tehtäviä on enemmän kuin aiemmin on arvioitu. * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: o Ohjaus palveluihin ja palvelutarpeen arviointi: Tässä on suuri vaara, että nykyiset hyvät käytännöt katoavat ja palveluihin ohjauksen taso laskee tai katoaa kokonaan. Palveluohjaus ja erityisesti palvelutarpeen arviointi tulee tehdä julkisena hallintotehtävänä. Lakiluonnoksen henki tuntuu olevan, että kaikkia asiakasryhmiä tulee palvella aiempaa paremmin ja entistä systemaattisemmin. Maakunnan tosiasiallinen mahdollisuus räätälöidä tarkoituksenmukaisia työllistymistä edistäviä palveluja on tosiallisesti kovin kapea. Palveluprosessi on määritetty kaavamaisesti, vaikka asiakkailla on räätälöityjen palveluiden tarve. Yhtenä esimerkkinä tästä ovat 8 §:ssä määritellyt määräaikaishaastattelut. Lakiluonnoksen perusteella määräaikaishaastattelut on tehtävä jatkossa kaikille työttömille työnhakijoille, vaikka ne olisivat ilmeisen tarpeettomia. Lakiluonnoksessa määräaikaishaastattelut tulisi tehdä myös sellaisille työttömille työnhakijoille, jotka ovat jo jonkin kasvupalvelun piirissä (työkokeilu, valmennus tai muu kasvupalvelu, jonka perusteella asiakas määrittyy työttömäksi). Erilaisten prosessien ehdottomuuksista tulisi luopua. Samaa ajattelumallia heijastelee myös aktiivisen työnhaun mallit, joista luodaan valtakunnallisesti yhteneviä, vaikka työvoimapolitiikan toimintaympäristöt vaihtelevat maakunnittain. Esimerkiksi avoimien työpaikkojen määrä vaihtelee merkittävästi alueittain, jonka vuoksi samat vaatimukset eri puolilla maata saattavat johtaa nykymuodossa työpaikkojen muuttumisen piilotyöpaikoksi, kun samoja avoimia työpaikkoja hakee useat työttömät työnhakijat vain, koska näin edellytetään. Tältä osin voisi edellyttää, että työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän raamit olisi luotu, mutta niissä olisi maakunnallisesti liikkumavaraa laajemmin. Lakiluonnosten perusteella vaikuttaa edelleen siltä, että pyrkimyksenä on ensisijaisesti turvata nykyisten käytäntöjen siirtyminen maakuntiin ja kaikille asiakkaille samankaltaisia palveluita kuin nykyään on käytössä. Lakiluonnosten perusteella on todella vaikea hahmottaa, että mitkä tehtävät ovat viranomaistehtäviä, mitkä järjestämistehtäviä ja miltä osin tehtävät ovat palvelumarkkinoilla tuotettavia palveluita. Nämä seikat vaikeuttavat uudenlaisten palvelukokonaisuuksien suunnittelun ja kehittämisen. Mitä enemmän lakiin tai asetukseen pohjautuvia palveluita on kuvattu, niin sen vaikeampaa on niiden yhdistäminen, koska niihin liittyy todennäköisesti työttömyysturvaan liittyviä yhteensovittamishaasteita. Merkittävät seikat, jotka ovat ensisijassa ratkaistava, on tiedonvaihtoon liittyvät kysymykset, sekä tietojärjestelmiin liittyvät asiat. Samaten suunnitelmaa työttömyysturvatehtävien siirrosta Kansaneläkekeskukselle ja työttömyyskassoille tulee tarkastella kriittisesti, koska siirron myötä merkittävä osa työttömyysturvatehtäviä hoitavista siirtyisi näillä tahoille töihin. Maakuntiin jäävät työttömyysturvan seuraamusjärjestelmän tehtävät ovat merkittäviä ja maakunnilla tulee olla riittävästi resursseja hoitaa tämä tehtävä. Työnhakijan aktiivista työnhakua koskeviin säännösmuutoksiin sisältyy paljon haasteita. On sinänsä kannatettavaa lisätä asiakkaan omaa aktiivisuutta ja vastuuta omasta työnhaustaan. Esitetty tapa hakea vähintään yhtä työpaikkaa viikossa ja raportoida siitä tiiviisti tuottaa kuitenkin useita ongelmia ja haasteita, jotka vievät pohjaa positiivisilta tuloksilta. Säännösehdotuksen henki on kontrolloiva ja tuottaa erittäin paljon raportointia, seurantaa ja selvittelytyötä. Työnhakijat turhautuvat ja työnantajat kuormittuvat turhista hakemuksista. Maakunnan viranomaistyö kuormittuu seurannasta, selvittelyistä ja sanktioiden hallinnollisesta työstä. Esitys ei ole yhdenvertainen, koska työmarkkinat vaihtelevat toimialoittain ja alueittain. Lisäksi STM valmistelee * 7 luku Voimaantulo, kommentit: o Voimaantulosäädökset ovat epäselviä, osa ehdotuksista on tulossa ilmeisesti voimaan jo vuoden 2018 alussa, osa 2019 alussa. * 7 Luku Euroopan unionin rakennerahastoja koskevat erityissäännökset, kommentit: o Esitetyssä laissa suljettaisiin pois yritysten toteuttamat ESR-hankkeet. Tämä siinä mielessä hämmentävää, koska muutoin kasvupalvelulaki nojaa vahvasti markkinalähtöisyyteen ja nykyäänkin yritykset voivat toteuttaa ESR-hankkeita ja näistä on hyviä kokemuksia. Tämä kohta esitetään muutettavaksi siten, että yrityksille luotaisiin mahdollisuus edelleen toteuttaa hankkeita. Lakiehdotuksessa mainittua EAKR varojen käyttöä jatkossakin pääomasijoitustoimintaan pidetään tärkeänä. Maakunnat tarvitsevat tukea siihen, että myös tekniset järjestelmät korjataan tukemaan tätä linjausta. * 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit: o Kotouttamisen kokonaisuus on monilta osin tällä hetkellä hajanainen. Alueuudistuksen yhteydessä olisi luontevaa luoda yhtenäinen kotouttamisen kokonaisuus, jossa erilaiset palvelut ovat saumattomia. Lakiehdotuksen perusteella kotoutumista edistäviä palveluita järjestettäisiin osana maakunnan järjestämisvastuulla olevia kasvu- sekä sosiaali- ja terveyspalveluita, kunnallisia peruspalveluita ja kansallista koulutusjärjestelmää sekä muina kotoutumista edistävinä palveluina. Tältä osin vaikuttaa edelleen, että palvelujärjestelmä säilyy edelleen hajanaisena, jossa eri tahojen toiminnalla on välittömiä ja välillisiä vaikutuksia maahanmuuttaja-asiakkaiden palveluihin. Edelleen, maakunnan ja kunnan välinen tehtävänjako säilyy lakiesityksessä epäselvänä. Tehtäväjakojen tulisi olla lakitasolla mahdollisimman selkeitä, jotta lakien asiakaslähtöisyyden tavoitteet toteutuisivat. Onkin arvioitava uudelleen, onko välttämätöntä jakaa ja määritellä alkukartoituksen järjestäminen kohderyhmän mukaan kasvu- tai sosiaalipalveluksi. Tavoitteena tulisi olla integroidut palvelukokonaisuudet, jotka voidaan maakunnan tasolla ratkaista. 9 § On hyvä, että kaikilla viranomaisilla on vastuu ohjauksesta ja neuvonnasta. Vaarana on kuitenkin, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa palveluista. Voisiko pykälään kirjata vahvemmin, että ohjaus- ja neuvontavelvollisuus koskee myös muiden viranomaisten palveluista tiedottamista. Asiakkaalle on tärkeää kokonaisvaltainen ja yksilöllinen ohjaus ja neuvonta. 10 § ja 11 § Onko alkukartoitus lähtökohtaisesti viranomaistehtävä? Voisiko maakunnalla olla yksi alkukartoituksia tekevä taho, joka tekee alkukartoituksia kasvupalvelujen ja sosiaalipalvelujen asiakkaille? Tällöin asiakkaan tilanne tulisi kartoitettua monialaisesti yhden luukun periaatteella. Asiakkaiden jakaminen kasvupalvelujen ja sosiaalipalvelujen asiakkaaksi voi myös olla vaikeaa ennen alkukartoitusta, koska asiakkaan tilanteesta ja palvelun tarpeesta ei ole tietoa. 11 § 3. momentin mukaan maakunta tai kunta järjestää pyynnöstä alkukartoituksen myös muulle kuin 1. momentissa tarkoitetulle maahanmuuttajalle. Olisi hyvä määritellä vastuunjako selkeämmin ja kertoa koska alkukartoituksesta vastaa maakunta ja koska kunta. Vastuiden selkiintymättömyys on aiheuttanut paljon epätietoisuutta jo nykyisessä lainsäädännössä. 14 § Voisiko maakunta yhdistää kasvupalveluna ja sosiaalipalveluna tehtävän kotoutumissuunnitelman? Olisi hyvä jos maakunta voisi itse päättää mikä taho maakunnassa laatii kotoutumissuunnitelman. Kuten myös alkukartoituksessa, jää epäselväksi missä tilanteissa olisi tarkoituksenmukaista että kotoutumissuunnitelman laatisi kunta ja mikä taho arvioi kummalle alkukartoituksen tekeminen kuuluu. Kunnan rooli kotoutumissuunn. laatimisessa pitäisi jatkossakin olla suuri. Maahanmuuttajat kotoutuvat ensisijaisesti kuntalaiseksi. Onko välttämättä tarpeen, että kotoutumissuunnitelman laatiminen muille kuin työttömille työnhakijoille siirretään kunnasta maakunnan sosiaalipalveluihin? Maakunta voisi osallistua kotoutumissuunnitelman laatimiseen sosiaalipalveluiden osalta kunnan pyynnöstä. 18 § Maakunta voi järjestää kotoutumiskoulutusta myös muuten kuin kasvupalveluna. Maakunta voisi järj. koulutusta ja palvelukokonaisuuksia työmarkk. ulkopuolella oleville maahanmuuttajille tukeakseen heidän kotoutumistaan. On hyvä, että maakunnalla on mahdollisuus koulutuksen järjestämiseen myös työmarkkinoiden ulkopuolella oleville. Palveluihin käytettävissä olevat resurssit kuitenkin rajoittavat ja määrittelevät sen mitä palveluja maakunnat käytännössä pystyvät rahoittamaan. 19 § Palveluihin käytettävissä olevat resurssit määrittelevät sen mitä palveluja maakunnat käytännössä pystyvät rahoittamaan. 20 § Maakunta vastaa yht. työssä kunnan ja muun viranomaisen kanssa al * 3 luku Kotoutumisen edistäminen maakunnassa, kommentit: o 23 § Muut maakunnan kotoutumista edistävät tehtävät Maakunnan tehtävänä olisi hyvien etnisten suhteiden edistäminen. Pykälän perusteluissa viitataan alueellisiin etnisten suhteiden neuvottelukuntiin, mutta perusteluissa ei selviä miten alueellisten ETNO:jen toiminta organisoidaan. Hyviä väestösuhteita voisi maakunnissa edistää osana muiden maakunnallisten yhteistyöryhmien toimintaa. Alueellisten ETNO:jen toiminta voisi soveltua myös jonkun 3. sektorin organisaation koordinoitavaksi. * 4 luku Kotoutumisen edistäminen kunnassa, kommentit: o Kuntaan ohjaamisen valtakunnallisia tavoitteita on tarpeen arvioida uudelleen. Lakiesityksessä esitetyt tavoitteet tarkoittaisivat käytännössä edelleen ministeriöstä käsin määriteltäviä maakuntakohtaisia kuntapaikkatavoitteita pakolaisille, kun tavoitteen tulisi olla, että maakunnat määrittelisivät maahanmuuttotavoitteitaan. Kuntaan osoittamista koskevat pykälät ovat vaikeasti tulkittavia. Lisäksi pykälät ja niiden perustelut eivät kaikilta osin tue toisiaan. Epäselväksi jäi mm. itsenäisen ja avustetun muuton suhde maakunnan osoittamiin muuttoihin. Mitä tarkoittaa uusi tehtävä turvapaikanhakijan kuntaan ohjaaminen ilman kunnan kanssa tehtyä sopimusta? Olisi hyvä jos maakunta keskittyisi kiintiöpakolaisten, alaikäisten ja haavoittuvassa asemassa olevien kuntiin sijoittamiseen. Olisi hyvä jos vastaanottokeskukset voisivat avustaa muutossa, kuten tähänkin asti. Turvapaikanhakijalle syntyy jo turvapaikkaprosessin aikana käsitys siitä missä hän haluaisi asua oleskeluluvan saatuaan. Oleskelulupavaiheessa maakunnan yrityksillä ohjata muuttoa on hyvin vähän merkitystä. Maakunnalla ei pitäisi tässä vaiheessa olla roolia muutossa. Myöskään ostopalveluna ostettu muuttoapu tuskin on taloudellisesti kannatettava ratkaisu. Vastaanottokeskusten henkilökunta tuntee asiakkaansa ja tapaa heitä. Ulkopuolisen toimijan mukaan tuleminen lisää kustannuksia. Ostopalveluja käytettäessä on lisäksi huolehdittava, että maakunnan käytössä on tarvittavat resurssit toiminnan järjestämiseen. * 5 luku Valtion kotoutumista edistävät toimet, kommentit: o 33 § Valtionkorvaukset Valtion kunnille maksamista erityiskustannusten korvaamisesta pääosin luovuttaisiin ja ne siirrettäisiin soveltuvin osin maakunnan yleiseen valtionosuuteen. Yleiseen valtionosuuteen siirrettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon erityiskustannukset ja toimeentulotuesta aiheutuvien kustannusten korvaus. On hyvä, että pakolaisista maksettavia valtionkorvauksia yksinkertaistetaan. Nykyinen järjestelmä erityiskustannusten korvaamiseksi on erittäin työläs, sekä korvauksen hakijalle että maksajalle. Rahanjakokriteereissä olisi erittäin tärkeää huomioida maakuntien vastaanottamien kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden määrä. Humanitäärisistä syistä maahan tulleilla on usein sosiaali- ja terveyspalvelujen erityistarpeita. Pakolaisten vastaanottoa ei edistä mahdollisuus, että maakunta ei saa kompensaatiota pakolaisten tarvitsemien palvelujen järjestämisestä. On myös vaarana, että palveluja ei järjestetä tarvittavassa määrin rahoituksen puuttuessa. Maakunnat joutuvat myös eriarvoiseen asemaan sen mukaan missä pakolaisten vastaanottokeskukset sijaitsevat. Toisiin maakuntiin suuntautuu humanitääristä muuttoa huomattavasti enemmän kuin toisiin. 34 § Korvaus kansainvälistä suojelua saavien vastaanottoon varautumisesta Kahden kuukauden aikaraja on liian tiukka. Kiintiöpakolaiset eivät välttämättä saavu Suomeen kunnan toivomana ajankohtana. Pakolaisten tulo saattaa viivästyä tai peruuntua kunnasta riippumattomista syistä. * 6 luku Ilman huoltajaa maassa asuvaa lasta koskevat säännökset, kommentit: o 40 § Pykälässä säädetään nykyisen lainsäädännön mukaisesti aineiden ja esineiden haltuunotosta ja asukkaan käytössä olevien tilojen tarkastamisesta perheryhmäkodissa tai muussa asuinyksikössä. Pykälässä tai perusteluissa pitäisi perustella miksi asiaan liittyvät pöytäkirjat tulisi toimittaa maakunnalle ja mitä maakunta tekee kyseisille pöytäkirjoille. 42 § Ilman huoltajaa maassa asuvien lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestäminen Maakunta olisi vastuussa perheryhmäkodin perustamisesta. Käytännössä maakunta tekisi kuitenkin tiivistä yhteistyötä kunnan kanssa, koska kunnan rooli lasten ja nuorten kotouttamisessa on tärkeä. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials