Lähettäjä: anu.ahokas@springhouse.fi [mailto:anu.ahokas@springhouse.fi] Lähetetty: 16. kesäkuuta 2017 10:08 Vastaanottaja: Kärhä Päivi TEM Aihe: Vastaus LAUSUNTOKYSELY: Hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, alueiden kehittämisen ja kasvupalveluiden rahoittamisesta ym. sekä laiksi kotoutumisen edistämisestä * Vastaajataho o Muu, mikä? * Vastaajatahon virallinen nimi o Spring House Oy (StaffPoint-konserni) * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: o Spring House pitää lakiehdotuksen sisältöä yleisesti ottaen hyvänä. Spring House pitää merkittävänä seikkana sitä, että palvelut viedään markkinoille. Lain tulee varmistaa, että maakunta voi tuottaa itse palveluita ainoastaan markkinapuutetilanteessa. Mielestämme tarkoituksenmukaista ei ole se, että kunnat yhtiöittävät omaa toimintaansa ja osallistuvat näin kasvupalvelukilpailutuksiin. Pikemminkin lain hengen mukaista on se, että palvelut ostetaan merkittävin osin yksityisiltä toimijoilta. Mielestämme lain perusteluissa ei tulisi käyttää termiä ”maakunnallinen tuottaja”, koska tämä saattaa mielikuvallisesti linkittyä alueelliseen toimijaan. Markkinoilla on monia valtakunnallisia palveluntuottajia. Neutraalimpi ilmaisu saattaisi olla ainoastaan palveluntuottaja. Spring House esittää edelleen huolensa siitä, että kasvupalveluita ei välttämättä järjestetä tasavertaisina eri maakunnissa. Tämä asettaisi työnhakijat eriarvoiseen asemaan. Lisäksi riskinä on se, että yritysten näkökulmasta palvelutarjoaman vaihtelevuus maakunnittain saattaa vaikuttaa esim. palveluiden käytettävyyteen ja hyödyntämiseen. Palvelutarjooma tulisi olla yrityksille selkeä esim. yhteishankintapalveluiden osalta. Palvelujen hankinnassa tulisi myös huomioida maakuntien yhteistyö, sillä työvoima tulee saada liikkumaan yli maakuntarajojen. Spring House pitää tärkeänä, että kasvupalveluiden maakunnallisissa hankinnoissa painotetaan riittävää volyymia. Riskinä on, että palvelun tuottajiksi valitaan liikaa palveluntuottajia/maakunta. Tällöin vaarana on, että riittävien volyymien puuttuessa toivottuja skaalaetuja tai palveluinnovaatioita ei pääse syntymään ja kokonaisnäkemys tuotettavasta palvelusta jää puuttumaan, volyymikysymys on myös laatukysymys. Lisäksi Spring House haluaa korostaa, että markkinoilla on useita palveluntuottajia, jotka ovat kiinnostuneita tuottamaan kasvupalveluja haastavammassa työmarkkinatilanteessa oleville työttömille työnhakijoille. Esimerkiksi yksityisen työnvälityksen pilotissa, joka tuotettiin Pirkanmaalla vuonna 2015 saatiin hyviä työllistymistuloksia tässä kohderyhmässä. Spring Housen näkemyksen markkinapuutetilannetta ei ole, joten palvelut tulisi ostaa markkinaperusteisesti. Mielestämme kasvupalvelut ja SOTE-palvelut tulisi hankkia erikseen, kuitenkin niin, että eri palveluntuottajien yhteistyö on jouhevaa ja asiakkaan palveluprosessi katkeamaton. * 2 luku Työnhakijan palveluprosessi, kommentit: o § 4 : On tärkeää, että työnhaun aloittaminen tehdään pääasiallisesti sähköisesti, valtakunnallisella ja julkisesti tuotetulla tietojärjestelmällä. On hyvä, että esityksen perusteluissa on huomioitu, että kaikilla ei ole kykyä käyttää sähköisiä työvälineitä. Esimerkiksi Spring Housella on 200 000 ohjaustilannetta Uudenmaan ja Pirkanmaan TE-toimiston auloissa vuosittain. Näissä ohjaustilanteessa painottuu opastaminen sähköisten TE-palveluiden käyttöön. Useat asiakkaat ovat maahanmuuttajataustaisia ja ikääntyneitä tai henkilöitä, joilla ei ole tarvittavia laitteita tai yhteyksiä. Fyysisten toimipisteiden tulee jatkossa olla avoimilla markkinoilla kilpailutettuja kasvupalvelulain hengessä. Lisäksi tulisi harkita voisiko palvelua tuottaa yksityisten palvelun tuottajien toimesta valtakunnallisesti myös puhelimitse. Valtakunnallista tietojärjestelmää luotaessa tulisi huomioida, että asiakas voi selkeästi ja helposti (esim. rasti ruutuun) mikäli ja missä laajuudessa hänen tietonsa voidaan luovuttaa palveluntuottajalle. Spring House pitää hyvänä sitä, että työttömyysetuudet liitetään työnhakijoiden aktiiviseen tekemiseen. Spring Housen mielestä olisi kuitenkin relevantimpaa aktivoida työnhakija sähköisten palveluiden (kuten verkkovalmennukset) käyttämiseen, kuin hakemaan avoimia työpaikkoja aktiivisesti määräsuurein mitattuna. Oman osaamisen kehittämisen voisi kytkeä työttömyysturvan vastikkeellisuuteen esim. verkkovalmennusympäristöin, joissa työnhakija voisi kehittää omaa osaamistaan. Pelkäämme, että avoimien työpaikkojen haku, johtaa pienillä paikkakunnilla turhaan työhön rekrytoivien työnantajien näkökulmasta. On hyvä, että työnhakijoita aktivoidaan jollakin tavalla ja se liitetään mitattavalla tavalla vastikkeellisuuteen. Järjestelmä tulisi olla sellainen, että siitä ei aiheudu raportointi- ja valvontakuluja (vrt. tietojärjestelmän avulla toteutettu) palveluntuottajalle. Spring House epäilee asiakkaan valinnan vapauden mielekkyyttä kasvupalveluissa. Kansainvälisessä kontekstissa työvoimapalveluja ei tuoteta niin, että asiakkaalla olisi valinnanvapaus palveluntuottajan suhteen. Asiakkaalla olisi lakiesityksen mukaan oikeus valita haluamansa palveluntuottaja maakunnan nimeämien palveluntuottajien joukosta. Esimerkiksi Isossa- Britanniassa asiakkaalla ei ole valinnanvapautta. Tulisikin pohtia voisiko asiakkaat ohjata palveluun pikemminkin ”arvan” tai muunlaisen asiakasohjauksen perusteella, kuten monissa muissa maissa, näin vältyttäisiin ns. positiivisen valikoitumisen riskiltä” ja toisaalta esim. kustannuksia ei kuluisi markkinointiin. Valinnanvapaus on haastava kasvupalveluissa, koska ne kytkeytyvät asiakkaan etuisuuksien sanktiointiin. Lisäksi SOTE- palveluihin verrattuna asiakkaan intressit ovat eriävät. SOTE-palveluissa asiakkaalla on lähes aina korkea motivaatio edistää terveyttään, mutta työnhaun osalta ei aina näin ole. Valinnanvapauden sijaan näemme parempana vaihtoehtona esim. arpamenettelyn tai muulla tapaa toteutettavan asiakasohjauksen, näin markkinoilla ei tapahdu ns. positiivista valikoitumista. Riittävät ja heterogeeniset asiakasvolyymit luovat tilanteen, jossa palveluntuottajalla on mahdollisuus investoida palvelun kehittämiseen. Näin ollen näemmekin tärkeänä, että palveluntuottaja voi hyödyntää ns. ”Black box” -ajattelua palveluntuotannossaan. Työnhaun jatkumisen ilmoittaminen 7 päivän välein verkkopalvelussa on myös todellisuudessa osalle työnhakijoista haaste, ei harvinainen poikkeustilanne. Olisi hyvä, että alkukartoitus palvelutarpeen arvioinnista tehtäisiin julkisessa verkkopalvelussa ja sitä täydennettäisiin ostopalveluina. Palvelutarpeen arvioinnissa tulisi huomioida myös mahdollisen pitkäaikaistyöttömyyden riskiä, kuten nytkin tehdään. Mikäli riski olisi todennäköinen, tulisi työnhakija ohjata pikemmiten kasvupalveluiden äärelle * 3 luku Rekrytointi- ja osaamispalvelut, kommentit: o Spring House pitää erittäin harmillisena sitä, että jatkossa työnhaku- ja uravalmennus eivät enää olisi työttömyysturvalaissa määriteltyjä työllistymistä edistäviä palveluja. Valmennuspalveluiden ja yksityisen työnvälityksen avulla voidaan merkittävästi parantaa työnhakijoiden työllistymismahdollisuuksia. Valmennuspalvelut tulisi jollain tavalla sisällyttää lakiin ja osaksi työllistämistä edistäviä palveluita, vaikka ne eivät niin tarkkasanaisesti olisikaan määritelty (perustelut s. 150). On hyvä, että palvelujen sisältöjä ei ole määritelty liian tarkkarajaisesti, vaan annetaan maakunnille ja palveluntuottajille vapautta. Spring House näkee kuitenkin, että varsinaiseen lakiin tulisi nostaa sana valmennus ja työnvälitys, koska nämä ovat molemmat keskeisiä muotoja tuottaa kasvupalveluja. Lisäksi laissa tulisi paremmin kuvata, että myös rekrytointipalvelut (ml. valmennus ja työnvälitys) tulisi ostaa kasvupalveluina markkinoilta. Spring House pyytää täsmentämään mitä §12 lauseella ”Rekrytointipalvelut perustuvat työnantajan ja työntekijän sopimusvapauteen sekä vapaaseen valintaan” tarkoitetaan. Spring House pyytää huomioimaan, että §14 käytetty termi ”psykologiset arviointimenetelmät” ei ole riittävän selvä. Henkilöstöpalvelualalla käytetään monia henkilöarviointimenetelmiä, joita voivat tehdä muutkin kuin psykologit, edellytyksenä on tietenkin kunkin menetelmän osaaminen ja mahdolliset sertifikaatit. Lakiehdotuksen §16 otetaan kantaa opiskelijoiden valintaan. Spring Housen näkemyksen mukaan asiakkailla ei tulisi olla valinnanvapautta, vaan asiakkaat tulisi ohjata esim. arvalla tai muulla tavoin palveluun. Voisi harkita myös hyvin kevyttä julkista organisaatiota, joka ohjaustyötä tekisi. Näin asia on järjestetty esim. Iso-Britanniassa. §19: Spring Housen mielestä palveluntuottajan ei tulisi järjestää vakuutusta osallistujille. Tällä on merkittävä hintaa nostava vaikutus. Vakuutuksen ottaminen tulee jatkossa entistä hankalammaksi kun palvelut eivät ole kestoltaan niin yhtenäisiä kuin nykyiset työvoimapalvelut. Missä menee raja siis jos työnhakija on esim. yksilöllisessä kasvupalvelussa 6 kuukauden aikana ja kohtaamisia on esim. 3-5- kertaa viikossa ja lisäksi palvelua toteutetaan verkossa. Tuleeko siis silloin työnhakija vakuuttaa 24/7 kuuden kuukauden ajaksi vai missä menee raja? Lisäksi Spring House katsoo, että palveluntuottaja ei voi vastata työnhakijan työturvallisuudesta työturvallisuuslain mukaisesti. Palveluntuottajalla ei ole työnantajaan verrattavissa olevaa määräysvaltaa suhteessa työnhakijaan. Mielestämme tämä on kohtuuton vaatimus. §20 otetaan kantaa koulutuksen yhteishankintaan. Mielestämme nyt yhteishankintakoulutuksessa noudatettava ohjeistus intressiyhtiöistä tulisi poistaa, kun maakunnat alkavat kilpailuttaa palveluita. Mikäli palveluntuottajiksi halutaan henkilöstöpalvelualan yrityksiä, ne ovat lähes aina rakenteeltaan konsernimaisia, pitäen sisällään mm. tytäryhtiöitä. Joustavan toiminnan varmistamiseksi intressiyhtiönäkökulmat tulisi poistaa. Esim. RekryKoulutuksen avulla voisimme kouluttaa osaavaa työvoimaa esim. palvelualoille ensin vuokratyösuhteeseen ja sitten kokoaikaiseen työsuhteeseen asiakasyritykseen. * 4 luku Työkokeilu, kommentit: o §27: Näemme hyvänä, että muu työpaikalla järjestettävä palvelu on nostettu lakiehdotukseen mukaan. * 5 luku Työllistämisvelvoite, kommentit: o Ei kommentteja. * 6 luku Erinäiset säännökset, kommentit: o §31 osalta Spring House haluaa tuoda esiin, että jo nyt muutosturvan toteuttamiseen liittyviä eräitä informaatiotehtäviä ostetaan palveluntuottajilta markkinoilta, esim. muutosturvainfon osia. §34 osalta Spring Housen mielestä palveluntuottajan ei tulisi järjestää vakuutusta osallistujille. Tällä on merkittävä hintaa nostava vaikutus. Vakuutuksen ottaminen tulee jatkossa entistä hankalammaksi kun palvelut eivät ole kestoltaan niin yhtenäisiä kuin nykyiset työvoimapalvelut – tullaan nopeasti kysymykseen, että milloin työnhakija on palvelun piirissä ja milloin ei. * 7 luku Voimaantulo, kommentit: o Pykälä 39: Sopimusten ja vastuiden siirtäminen maakunnalle; myös voimassa olevat (sopimus- ja optiokaudet) palveluiden hankintasopimukset tulisi siirtyä maakuntiin. Tämä takaisi palveluiden jatkuvuuden katkeamatta ainakin osin. * 1 luku Yleiset säännökset, kommentit: o Spring House on yksi merkittävimmistä maahanmuuttajien työvoimapalveluiden järjestäjistä. Lisäksi yhtiö kuuluu StaffPoint-konserniin, joka vuonna 2016 työllisti 2000 maahanmuuttajataustaista työntekijää. On hyvä, että uudistusten myötä merkittävä osa kotoutumista edistäviä palveluita tuotetaan markkinaehtoisesti. Myös kotouttamislaissa tulisikin tiukemmin pitää kiinni kasvupalvelulain järjestäjä-tuottajamallista. Siten maakunta voisi itse omana tuotantonaan tuottaa palveluita vain markkinapuutetilanteessa. Jo nykyisin yksityiset palveluntuottajat tuottavat maahanmuuttajille suunnattuja kotouttamislaissa tarkoitettuja palveluita. Spring Housen lisäksi on useita muitakin valtakunnallisia toimijoita, jotka tuottavat ja ovat kiinnostuneita tuottamaan maahanmuuttajille suunnattuja palveluita. Näin ollen markkinapuutetilannetta ei ole. Tulosperusteisuus sopii Spring Housen näkökulmasta huonosti palveluun, jossa tavoitteet ovat kuitenkin pääosin kielen- ja kulttuurin oppimisessa. Kotoutumiskoulutuksella on merkittävä tehtävä myös väestösuhteiden kehittämisen kannalta. On merkittävää, että maahanmuuttaja ymmärtää suomalaisen kulttuurin ja kielen, ja kokee näin olevansa osa suomalaista yhteiskuntaan. Työllistyminen ei välttämättä, ainakaan ainoana mittarina sovellu maahanmuuttajien kotouttamiskoulutukseen. Ensinnäkin opetushallituksen opetussuunnitelmaperusteet määrittelevät hyvin tarkkaan koulutuksen sisällön, jolloin palveluntuottajan mahdollisuudet muokata palvelua ovat vähäiset. Lisäksi joidenkin maahanmuuttajien osalta, työllisyys ei välttämättä ole realistinen ja ensisijainen tavoite. On hyvä, että Työ- ja elinkeinoministeriöllä (TEM) on yleisvastuu kotouttamisen yleisestä kehittämisestä, ohjauksesta, seurannasta ja yhteensovittamisesta sekä aikuisten maahanmuuttajien työllistymisen tuesta ja kotoutumiskoulutuksen järjestämisestä. Se, että vastuu on nimenomaan TEM:llä (eikä OKM:llä) palvelee paremmin työllistämistä ja elinkeinoelämän tavoitteita. Lisäksi avoin kilpailutus takaa kustannussäästöjä yhteiskunnalle. Mielestämme laissa tulisi ottaa selkeämmin kantaa siihen, että eri rahoitusosuuksia ei tulisi sekoittaa palvelua tuotettaessa. Esim. VOS-rahoitteiset oppilaitokset saavat tällä hetkellä selkeää kilpailuetua avoimissa kotoutumiskoulutuksen kilpailutuksissa, joissa annetaan kilpailutuspisteitä esim. toimitiloista (esim. ammatillisesti suuntautuneisiin osuuksiin), toimitiloissa olevista muista opiskelijoista, opetushenkilöstön hankeosaamisesta (käytännössä ainoastaan julkissektorin toimijoilla on tarjouspyynnöissä pyydettyä hankeosaamista, esim.ESR, koska yrityksen omat liiketoimintaa kehittävät hankkeet eivät kelpaa). Kilpailuneutraliteetista tulisi huolehti lainsäädännöllisesti niin, että kilpailutus ei suosi julkisrahoitteisia toimijoita. Ammatillisesti suuntautuneet lähiopetusosiot tulisi jäädä verrattain kevyiksi katsauksiksi ja perustaidoiksi alaan, koska kotoutumiskoulutus ei ole ammatillista koulutusta. Pikemminkin painoarvoa tulisi lisätä työssäoppimisjaksoille, jotka vahvistavat kielitaitoa ja kykyä toimia suomalaisessa työyhteisössä sekä kasvattavat ammatillisia taitoja. Työssäoppiminen tarjoaa maahanmuuttajalle mahdollisuuden näyttää osaamisensa työpaikalla ja oppia ammatillisia taitoja autenttisessa oppimisympäristössä. Lisäksi koulutushankinnassa tulisi olla kiinnostuneempia mm. työelämäyhteyksistä ja palveluntuottajan kyvystä tarjota avoimia työpaikkoja osallistujille. Tämä nopeuttaisi siirtymistä työelämään heti kotoutumiskoulutuksen jälkeen. Lisäksi palveluita tulee tarjota intensiivisemmin jo maassaolon alkuvaiheessa, jolloin motivaatio ja tiedontarve on suuri. On tarpeen tunnistaa maahanmuuttajien erityistarpeet kasvupalveluita tarjottaessa. Maahanmuuttajilla ei usein esimerkiksi ole kykyä käyttää digitaalisia verkkopalveluita ja maahanmuuttaja * 2 luku Kotoutumista edistävät palvelut, kommentit: o §6:ssä tulisi yksi palveluiden tavoite mielestämme olla suomen- tai ruotsinkielen oppiminen. Nyt kielitaidon oppiminen puuttuu kokonaan, toki voi ajatella, että se kuluu kontekstuaalisesti yhteiskunnalliseen osallisuuteen. 9 § - Lakiehdotuksen 9 §:n mukaan maakunnan, kunnan ja muun viranomaisen on huolehdittava kotoutumisen alkuvaiheen neuvonnasta ja maahanmuuttajien ohjauksesta. Spring House pyytää kuitenkin pohtimaan voisiko kotouttamisen alkuvaiheen neuvonnan ja ohjauksen järjestämisvastuu olla kasvupalvelulain hengen mukaisesti maakunnalla. Sen sijaan palveluiden tuottamisen hoitaisivat ainakin pääosin yksityiset palveluntuottajat. 11 § - Lakiehdotuksen 11 §:ssä todetaan, että maakunta vastaa alkukartoituksen järjestämisestä. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että: ”Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen mukaisesti kasvupalvelut tuotetaan lähtökohtaisesti markkinoilla. Maakunta voi kuitenkin laatia kasvupalveluna laadittavan alkukartoituksen omana tuotantona, mikäli se katsoo sen olevan maahanmuuttajan, tietyn maahanmuuttajaryhmän tai maakunnan edun mukaista” Lakiehdotuksen perusteluissa, s. 4 todetaan, että maakuntien kasvupalvelut tuotetaan markkinaehtoisesti, jolloin eri toimijat ovat yhdenvertaisessa asemassa, eikä kilpailu vääristy. Samassa kohdassa todetaan, että maakunta vastaa itse palvelujen tuottamisesta vain silloin, kun markkinoilta ei löydy sopivia palveluntuottajia. Spring House näkeekin, että 11 §:n perusteluteksti on ristiriidassa sekä tämän lain yleisperusteluiden että kasvupalvelulaissa todettujen periaatteiden kanssa. Pykälässä tarkoitettuja maahanmuuttajien osaamisen alkukartoituksia tehdään jo nyt palveluntuottajien toimesta, joten ainakaan siitä ei voi olla kysymys, etteikö markkinoilta löytyisi palveluntuottajia. 14 § - Lakiehdotuksen 14 §:ssä todetaan, että maakunta vastaa kotoutumissuunnitelman järjestämisestä. Lakiesityksen perusteluissa todetaan, että: ”Alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetun lakiehdotuksen mukaisesti kasvupalvelut tuotetaan lähtökohtaisesti markkinoilla. Maakunta voi kuitenkin laatia kasvupalveluna laadittavan kotoutumissuunnitelman omana tuotantona, mikäli se katsoo sen olevan maahanmuuttajan, tietyn maahanmuuttajaryhmän tai maakunnan edun mukaista” Lakiehdotuksen perusteluissa, s. 4 todetaan, että maakuntien kasvupalvelut tuotetaan markkinaehtoisesti, jolloin eri toimijat ovat yhdenvertaisessa asemassa, eikä kilpailu vääristy. Samassa kohdassa todetaan, että maakunta vastaa itse palvelujen tuottamisesta vain silloin, kun markkinoilta ei löydy sopivia palveluntuottajia. Näin ollen, 14 §:n perusteluteksti on ristiriidassa sekä tämän lain yleisperusteluiden että kasvupalvelulaissa todettujen periaatteiden kanssa. Suomessa on osa työvoimapalveluista rahoitettu ns. Social Impact Bond- rahoitussopimuksella. Spring House ei näe hyvänä, että tämä olisi pääasiallinen tapa rahoittaa kasvupalveluja. Kasvupalvelut tulee hankkia avoimilta markkinoilta palveluntuottajilta, eikä SIB-rahoituksen kautta rahastoyhtiöiltä. SIB-mallia verrataan kansainvälisesti käytössä olevaan ns. prime contractor –malliin, nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Jälkimmäistä rahoittaa julkinen sektori ja sitä säätelee selkeät periaatteet esim. alihankintaverkoston oikeuksien turvaamiseksi. On tärkeää, että maakunnissa erotetaan kansallisesti rahoitettavat kasvupalvelut SIB-rahoitteisista malleista. SIB-malli ei luo kannattavaa liiketoimintaa palveluntuottajille katteiden siirtyessä rahastoyhtiölle. Spring House pitää tärkeänä kilpailuneutraliteetin säilyttämistä kasvupalveluiden osalta. Maakunnan on huolehdittava, että kaikilla palveluntuottajilla on yhtäläinen mahdollisuus osallistua ja menestyä kilpailutuksissa. Esim. VOS-rahoitteisia oppilaitoksia tai julkisen sektoriin liittyviä yrityksiä ei saa suosia esim. painottamalla infrastru * 8 luku Erinäiset säännökset, kommentit: o §53: Spring Housen mielestä olisi hyvä, että maakunta vastaa maahanmuuttajan vakuuttamisesta tämän ollessa kotouttamista edistävissä palveluissa. Sama koskee kotoutumiskoulutusta. Tämä selkeyttäisi käytäntöjä kun kaikissa kasvupalveluissa olisi samat periaatteet. * 9 luku Voimaantulo, kommentit: o Siirtymäajalla tulisi mahdollistaa olemassa olevien hankintasopimusten ja niiden optioiden sekä lisähankintaoikeuksien siirtyminen ELY-keskuksesta maakuntaan. Näin palvelut voisivat jatkua katkeamattomasti ennenkuin maakunta olisi valmis hankkimaan uusia kasvupalveluja. Asiakkaat eivät voi odottaa palveluitansa ja palveluntuottajat eivät voi olla ilman toimeksiantoja siirtymäajalla. Katso vastaus ja aloita dialogi Tämän palvelun tuottaa www.Questback.com - Questback Essentials