Muistio oikeusministeri�nty�ryhm�mietinn�st� 2005:5

(anonyymi todistelu ja

peitepoliisin oikeus osallistua

rikollisryhm�n toimintaan)

Prof. Pekka Koskinen 18.8.2005

          O i k e u s m i n i s t e r i � l l e

Oikeusministeri� on pyyt�nyt lausuntoani ylemp�n� mainitun ty�ryhm�n ehdotuksen johdosta. Sen vuoksi pyyd�n tuoda esiin muutaman n�k�kohdan.

Kuten ehdotuksen l�hetekirjeest� ilmenee, olin aikanaan ty�ryhm�ss�kin kuultavana asian johdosta. Silloin suhtautumiseni s��nn�sluonnoksiin oli monessa suhteessa kriittinen. Nyt esill� oleva ty�ryhm�n lopullinen ehdotus on joiltain osin aikaisempaa versiota tyydytt�v�mpi, mutta pid�n perusteltuna edelleen suhtautua siihen p��osin torjuvasti.

Torjuvan kannan perusteet on itse asiassa varsin perusteellisesti ja osuvalla tavalla tuotu esiin ehdotukseen liittyv�ss� asianajaja Tuija Turpeisen eri�v�ss� mielipiteess�, johon olen yleisesti valmis yhtym��n.

Anonyymi todistelu

S. 39 ylh. lausutaan kovin varovasti: "Anonyymi todistelu ja siit� p��tt�minen "saattavat er�ilt� osin merkit�" (lainausmerkit t�ss�) poikkeamista sellaisista oikeudenk�ynnin perusperiaatteista kuten k�sittelyn julkisuus ja kontradiktorisuus." Pid�n poikkeamista selv�n�, eiv�tk� perustelut siihen ole riitt�v�n painavat.

Ty�ryhm� arvioi itsekin, ett� "anonyymin todistajan kertomuksen n�ytt�arvo on hyvin heikko" (s. 52). T�h�n liittyen ehdotetaan ROL:iin lis�tt�v�ksi nimenomainen s��nn�s, jonka mukaan "(s)yylliseksi tuomitseva tuomio ei saa perustua ainoastaan tai p��asiallisesti anonyymiin todisteluun" (35b �).

Suomessa on vallalla vapaan n�yt�nharkinnan periaate (OK 17:2). My�s ty�ryhm� arvioi (s. 47), ettei ROL 35b �:n kaltainen s��nn�s "ole ristiriidattomasti suomalaiseen oikeusperinteeseen ja tuomioistuimen vapaaseen n�ytt�harkintaan soveltuva ratkaisu".

Pid�nkin niit� n�k�kohtia, joilla anonyymiin todisteluun on Ruotsissa suhtauduttu kielteisesti (SOU 2004:1, jota selostetaan s. 19) ja joita asianajaja Turpeinen tuo eri�v�ss� mielipiteess��n esiin, painavampina kuin t�llaisen todistelun sallimisesta mahdollisesti saatavia etuja. Ainakaan nyt ehdotetussa muodossa anonyymin todistelun mahdollisuutta ei tulisi ottaa k�ytt��n.

Poliisin oikeus tehd� rikoksia

Poliisin valtuuksia on viime vuosikymmenin� laajennettu askel askeleelta: kun yksi uudistus on saatu voimaan, toinen on eduskunnassa ja kolmatta valmistellaan. Kokonaiskuvaa on hankala muodostaa. Edellisen uudistuksen perusteluissa saatetaan vakuuttaa, ettei se merkitse, ett� seuraava askel tulisi otettavaksi, mutta kohta uudistuksen toteuduttua sit� seuraavaa askelta sitten kuitenkin jo ehdotetaan.

Se, ett� poliisille sallittaisiin rikosten tekeminen miss��n olosuhteissa ja n�in h�m�rrett�isiin roolijako "poliisin ja rosvon" v�lill�, ei k�sitt��kseni en�� olisi pelk�st��n valtuuksien m��r�llinen hivuttaminen eteenp�in, vaan periaatteellisesti suuri laadullinen hypp�ys. Sellainen hypp�ys olisi niin merkitt�v�, ett� sit� tulisi harkita vasta kokonaisvaltaisemman uudistusty�n valmistelun yhteydess�. T�lt�kin osin voin yhty� asianajaja Turpeisen esitt�m��n kritiikkiin.

Kiinnit�n huomiota siihen, ett� ty�ryhm�n oli l�hetekirjeess� viitatun toimeksiantonsa mukaan m��r� selvitt�� poliisimiehen mahdollisuutta tehd� "teko, joka muutoin t�ytt�isi rikoksen tunnusmerkist�n". T�m�n mukaisesti siin� luonnoksessa, josta itse olin ty�ryhm�ss� kuultavana, rajattiinkin pyk�l�tekstiss� niit� tilanteita, joissa poliisimies voisi tehd� "teon, joka muutoin t�ytt�isi rikoksen tunnusmerkist�n".

T�llaisen kielenk�yt�n takana on ajatus, ettei laissa tarkoitettujen edellytysten ollessa k�sill� toteutuisi edes rikoksen tunnusmerkist�. Rinnastuskohteeksi sopii t�ss� voimakeinojen k�ytt�. Aikaisemminhan puhuttiin yleisesti "julkisoikeudellisesta h�t�varjelusta", joka poisti tunnusmerkist�n mukaisen teon oikeudenvastaisuuden.

T�ysin vakiintuneen - ja nyt lakitekstist�kin selv�sti ilmenev�n - opin mukaan t�llaiseen konstruktioon ei nyky��n turvauduta. Kun poliisi k�ytt�� voimakeinoja valtuuksiensa puitteissa, rikosvastuu sulkeutuu pois jo tunnusmerkist�n mukaisuuden tasolla. Ei siis katsota, ett� sin�ns� toteutuu rikoksen tunnusmerkist�, mutta sitten oikeudenvastaisuustarkastelun tasolla oikeuttamisperuste sulkee vastuun pois.

T�ss� oli kysymys poliisin normaalista perustoiminnasta. Kun menn��n ep�konventionaalisten menetelmien puolelle, ero poliisin perustoimintaan on mielest�ni t�rke�� pit�� selv�n�. Jos poliisille jostain syyst� pidet��n v�ltt�m�tt�m�n� antaa oikeus syyllisty� rikoksiin, silloin on ehdottomasti asianmukaisempaa suoraan my�nt��, ett� nyt poliisi tekee tunnusmerkist�n mukaisen teon (eik� siis pelk�st��n "muutoin tunnusmerkist�n t�ytt�v�n" teon!) - josta kuitenkin poliisille poikkeuksellisesti my�nnetty valtuus oikeudenvastaisuuden tasolla vapauttaa.

T�lt� osin ty�ryhm�n lopullinen ehdotus onkin muotoiltu tyydytt�v�mm�ll� tavalla kuin aikaisempi luonnos (ja toimeksianto). Parannus ei kuitenkaan poista itse perusasiaan liittyvi� ongelmia.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotustensa yhteiskunnalliset vaikutukset ty�ryhm� n�kee (s. 58) perin positiivisessa valossa: ne "parantavat mahdollisuutta selvitt�� tiettyj� vakavia rikoksia ja edist�v�t siten rikosvastuun toteuttamista".

Joissain tapauksissa varmaankin n�in on. Toisessa vaakakupissa ovat kuitenkin vaikeammin mitattavissa olevat vaikutukset yhteiskunnan yleiseen ilmapiiriin, oikeus- ja poliisikulttuuriin. Uskon, ett� t�m� ehdotus osana samansuuntaisten, toisiaan seuraavien uudistusten ketjua olisi viem�ss� sellaisen salaisen kontrolliyhteiskunnan suuntaan, jota kansalaisen on entist� vaikeampi tuntea reilun pelin s��nt�j� noudattavaksi.

Heimolassa  18. elokuuta 2005

Pekka Koskinen

Rikosoikeuden professori